Tuhannen ja yhden projektin Mika Rätön ja toisen porilaismuusikon Harri Sippolan duo esittää laulelmamusiikkia, joka ei voi olla hurmaamatta Kuusumun Profeettaan joskus ihastunutta. Sointiasu on toinen, mutta laulajansa vuoksi nämäkin kappaleet voisi kuvitella levymarkkinoilla aivan liian pitkään hiljaa olleen bändin albumille.
Rumpukoneen tahdittama, pitkälti Rätön karisman ja polveilevan tulkinnan varassa kulkeva musisointi lienee saanut innoituksensa ranskalaisesta chansonista ja Leonard Cohenin varhaisista levyistä. Lyriikat taas sitovat albumin vahvasti tutun routaiseen maaperään.
Levy kertoo tarinaa ”Ikuisen yön kaupungin kansalaisten traagisista kohtaloista, pienen rikkinäisen yksilön kamppailusta niin ulkoista kuin sisäistäkin pimeyttä vastaan”, minkä voi laventaa halutessaan koskemaan vaikka minkälaisia lakeuksia ja korkeuksia. Kun tätä nykyä katson ulos, näen useimmiten yön.
Musiikki on hyvin näytelmällistä, eikä ole minkäänlainen yllätys, että Porissa pitäisi tätä luettaessa pyörimän Teatteri Modernin Kanuunan näytelmä Kansalaisia ikuisen yön kaupungissa.
Kerrassaan pakahduttava avaus Kaupunki palaa saa odottamaan jotain vielä enemmän, mutta hyvä näinkin. Uutta Profeetta-levyä kaivatessa.