Sabatonissa kahdeksan vuotta kitaroinut Tommy Johansson palaa oman yhtyeensä Majestican ruoriin, ja power metal -kilkatukset raikuvat jälleen – kovempaa ja korkeammalta kuin muilla.
Johanssonin kristallinkirkas tenori ja liukasnäppinen kitarointi keulittavat Power Trainin yhtätoista hyväntuulista ja hypertarttuvaa renkutusta. Biisit takuulla pistävät ilmarummut tärisemään niiltä, joille powerin laatuvaatimukset täyttyvät reippaalla tempolla, melodiailotulituksella ja ammattitaitoisella toteutuksella.
Kappaleet ovat genressäänkin yllätyksettömiä ja helloweenmaisen hypermelodisia, pahimmillaan kirkasotsaisuudessaan lähes joululaulumaisia. Onko se kehu vai moite, kuulija päättäköön. Lyriikat ovat kauttaaltaan umpipöhköjä.
Rallattelusta karataan Megatruen ajaksi parodioimaan Manowaria, ja koko hoitoa leimaavat sinfonisuus sekä ruotsalaisille ominainen yltiöpositiivisuus. Se yhdessä Johanssonin kiistatta taiturimaisen mutta makuuni liian kimeän laulamisen kanssa sukii sisäistä mököttäjääni väkisinkin vastakarvaan. Vaikea voitokasta ja aidosti elämäniloista poweria on silti täysin inhota, vaikka se läpeensä kliseistä onkin.