Arvio: Luna Killsillä on kaikki eväät suomalaisen metallin seuraavaksi vientitykiksi – Deathmatch pureutuu diginatiivisukupolven kipukohtiin näkemyksellisesti

Arvio julkaistu Soundissa 3/2025.
Kirjoittanut: Mape Ollila.

Arvio

Luna Kills
Deathmatch
Sharptone

Vuonna 2019 perustettu kuopiolaisyhtye Luna Kills on ottamassa ensiaskeleitaan Eurooppaan. Altsurockia, nu-metalia, djenttailua ja sähköströsseleitä mainion tyylitajuisesti yhdistelevä nelikko on kehittynyt tasaisesti askel kerrallaan. Kun on tullut debyyttialbumin aika, jälki on kaikin puolin vakuuttavaa.

Suvereenisti niin kliinit laulut, rytmisen säksätyksen kuin fry scream -rähinät klaaraava Lotta Ruutiainen on suomalaisen modernin metallin räjähtävin naislaulaja sitten Velcran Jessi Freyn. Bändin soitto taas on yhtä tanakkaa kuin uskottavaakin.

Esimerkiksi mielenterveyshaasteisiin, sosiaalisen median aiheuttamiin riittämättömyyden tunteisiin ja muihin diginatiivisukupolven kipukohtiin näkemyksellisesti pureutuvat tekstit antavat paljon enemmän kuin pelkkä henkilökohtainen tilitys.

Musiikillista sukulaisuutta löytyy mainitun Velcran lisäksi muun muassa ylistetyn Spiritboxin suuntaan ja Get Mad -biisin notkeissa sooloissa jopa Polyphian jatsimetalliin. Luna Killsin melodisuus tuo kuitenkin ankaraan tamppaukseen suomalaisen pohjavireen.

En kuule yhtään syytä, miksei Luna Killsistä voisi tulla ajan kanssa seuraava suomalaisen metallin vientitykki.