Mainion kalifornialaistrion Munan solistin soolodebyytin kerrotaan koostuvan kappaleista, jotka eivät soveltuneet bändin albumeille mutta ansaitsivat tulla levytetyiksi. Pöytälaatikoiden siivous ja välityö pyörivät käsitteinä mielessäni kuunnellessani levyä.
Ei pidä käsittää väärin, näissä rääppiäisissä on aivan maistuvat tarjoilut. Kappalemateriaali on hyvää, eikä Katie Gavinin kyky kirjoittaa mieleen jääviä rivejä ole kadonnut mihinkään. Levyn yleisilmeessä on kuitenkin jonkinlaista mukavuudenhaluisuutta. Folkia, americanaa ja countrya henkivän levyn tuotanto ja tulkinnat ovat oivaltavia ja hienoja, mutta itse koen sen jotenkin henkisesti etäiseksi.
What a Relief ei ole missään nimessä huono levy. Se esittelee Gavinin lauluntekijyyttä laajemmin kuin Munan levyillä on totuttu kuulemaan. Samalla se nostaa häneltä esiin uusia äänenkäyttötapoja. Levyn avaavan I Want It Allin soidessa mietin, onko kyseessä edes sama laulaja. Kohokohdiksi nousevat popkappale Aftertaste ja komea folkbiisi The Baton.
What a Relief on laadukas ja mukava levy kuunnella. Se ei mullista maailmaa, mutta luultavasti se tulee esittelemään Katie Gavinin lauluja uusille yleisöille.