Arvio: Joakim Berghällin yhden miehen big band kääntää tuskan voitoksi – Koulukiusaamisesta kertova uutuus on väkevää kamaa

Arvio julkaistu Soundissa 7/2023.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

Berghäll Brothers Big Band
Vol. II
Boulder

Koulukiusaaminen on jättänyt moniin syvän trauman, mutta tässä tuska käännetään voitoksi. Jos lähtökohta on rankka, niin syvää kamaa on siitä syntynyt musiikkikin. Kyseessä on lähes käsittämätön voimannäyttö. Iso bändi nimittäin koostuu ainoastaan Joakim Berghällista, joka baritonin, alton, sopraanon ja tenorin ohella käsittelee tässä myös yli kymmentä muuta instrumenttia.

Myös omassa Berghäll Trialityssään, Ismo Alangon bändissä ja Helsinki-Cotonou Ensemblessä vaikuttava puhaltaja on kaiken kukkuraksi äänittänyt, miksannut ja tuottanut koko hoidon, säveltämisestä tietysti puhumattakaan.

Kuuteen kiusaamisen eri osa-alueeseen keskittyvään kappaleeseen jakautuva teos on hyvin yhtenäinen kokonaisuus, mutta dynamiikkaa ja erilaisia tunnelmia koetaan matkan varrella runsaasti. Intensiteetti ei lipsu missään vaiheessa, ja usein ilmapiiri on äärimmäisen intiimi. Erityistä juhlaa Vol. II on puhallinsoitinten ystävälle niin ison ensemblesoinnin kuin toinen toistaan maukkaampien soolojenkin osalta.

Näin kokonaisvaltaisesta työstä tuntuu melkein hölmöltä nostaa esiin erillisiä jaksoja, mutta Mingusista ja Oliver Nelsonista muistuttava Half Yellow päräyttää liki afrikkalaisesti bluesahtavalla kierteellään. Teoksen huipentava Dolores taas nostaa ihokarvat pystyyn viiltävän myötätuntoisella tuskallaan. Upealla pitkällä rumpuintrolla alkava biisi tekee kuoliaaksi kiusatun tytön kohtalon käsinkosketeltavaksi. Väkevää kamaa!