Näkemyksellisestä retro-otteestaan tutun JD McPhersonin edellinen albumi Undivided Heart & Soul (2017) oli sen verran vakuuttava rock’n’roll- ja roots-pläjäys, että uudellekin kokopitkälle antaa mielellään mahdollisuuden.
Muun muassa Robert Plantin ja Alison Kraussin seurassa viime aikoina kiertänyt jenkkiartisti astelee nyt jossain määrin uusiin suuntiin. Menneiden vuosikymmenien estetiikkaa ei silti suinkaan ole unohdettu, sillä Nite Owls -levyllä vintage-mies on hurahtanut muun muassa surf- ja rautalankameininkiin.
Näpsäkän ytimekkäällä albumilla McPhersonin vaikutteet tuntuvat etenevän Venturesin kautta Buddy Hollyyn sekä Elvis Costellosta muistuttavaan uuden aallon ja garage rockiin.
Lopputuloksena on yllättävänkin sulava ja linjakas paketti. McPherson seikkailee puolituntisen aikana luontevasti eri vuosikymmenten parissa kuulostaen silti tunnistettavalta itseltään. Sekään ei haittaa, että artistilla riittää paukkuja niin taidokkaan kitaroinnin kuin laulamisen saralla.
Riemukasta vanhan ajan tunnelmaa piisaa, ja loppuhuipennus kruunaa kokonaisuuden. Kaksiminuuttinen päätösraita That’s What A Love Song Does To You on mitä ihanin, Brian Wilsonin suuntaan kumarteleva lohtulaulu, jota kuuntelisi mieluusti pidempäänkin.
