Arvio: Jaakko Laitinen & Väärä Raha kiihdyttää kappaleensa hillittömäksi etnobailaukseksi

Lappilainen syntyperä ei ole estänyt Jaakko Laitinen & Väärä Raha -yhtyettä hurahtamasta perusteellisesti maailmanmusiikkiin ja etenkin balkanilaisuutta huokuvaan sävelkuvastoon ja sen ripeisiin rytmeihin. Toissa vuosikymmenellä perustetun bändin rajattomuus syleilee slaavilaisuuden ja kreikkalaisuuden lisäksi erityisen surutta myös kotoista iskelmä- ja rillumareiperinnettämme.
Äyskärillä Jaakko Laitinen & Väärä Raha vannoo voittopuolisesti hauskanpidon nimiin. Lennokas haitarijazz, tiheät rytmit ja vikkelä trumpetti kiihdyttävät biisejä hillittömäksi etnobailaukseksi. Yhteishoilaukseen intoutuva Oumuamua vie jopa Havaijille saakka samalla kun Lapikasta lattiaan on täyttä totta. Yöbussi kuljettaa monta pientä juhlijaa kohti kotiaan Fredin Kolmatta linjaa takaisin -hitin ja Vladimir Vysotskin yhtä lailla klassisen Ystävän laulun hengessä.
Hymyilyttävän ja sumeilemattomana fuusiona paikoin naurattavankin Äyskärin päätteeksi Jaakko Laitinen & Väärä Raha vakavoituu palaten kohti pohjoisia juuriaan. Pohjavireeltään lähes transsisen shamanistinen ja oletettavasti saameksi lausuttuna käynnistyvä Minä soin yltyy lopullaan kautta albumin häikäisevästi soittavan trumpetisti Ilkka Arolan jazz-bravuuriksi.