Vaatii taitoa saada musiikki kuulostamaan sekä yksinkertaiselta että mielenkiintoiselta. Sur-rurilta tämä onnistuu. Yhtye on pysytellyt läpi uransa kapeahkolla esteettisellä sektorilla, mutta ottanut sen tarjoamasta liikkumavarasta kaiken irti. Punkin, vaihtoehtorockin ja naivistisen indien liepeiltä on kummunnut jäljittelemätön maailmankuva.
Pitkäsoittojen ulkopuolelle jääneet kudepalat osoittavat Sur-rurin ilmaisun olleen alusta asti kohdallaan. Vaikka yhtyeen koordinaatiokyky on kehittynyt ajan myötä, löytyy kokoelman vanhimmilta raidoilta jo kaikki olennainen. Vuonna 2006 äänitetyt Jalkapallovalmentaja ja Bändi hajosi asettuvat vaivatta levyn kulmakiviksi, joiden ympärillä hölmöys, syvällisyys, huteruus ja iskevyys ryhmittyvät hykerryttävillä tavoilla.
Itseisarvoisessa leikittelyssä on toki riskinsä. Sur-rur kulkee jatkuvasti piirun päässä rikkiviisaasta parodioinnista, mutta pelastaa itsensä niin välittömyydellään kuin viisaudellaankin. Edes ylijäämämateriaalillaan se ei kuulosta näennäisnokkelalta. Taustalla on aina nukkavierua kauneutta ja eksentristä tunteikkuutta.
Yhtyeen huolittelematon absurdismi on oivaltavaa mutta ymmärrettävää. Sen yhtenäistämänä Matonkuteet hahmottuu paitsi tarpeelliseksi läpileikkaukseksi myös omaksi sydämelliseksi kokonaisuudekseen.
