Kymmenhenkinen bändi viidellä laulajalla, konsepteissa nykytodellisuutta ja muinaista mystisyyttä sekä kaikesta huokuvaa esoteriaa ja alkemiaa. Osaako kukaan edes toivoa tällaista tajunnan laajennusta kuunnellessaan goottirockia?
Sleep Of Monsters on ollut uniikki orkesteri siitä asti, kun se perustettiin. Bändi, joka haastaa kuulijaansa tutkimaan jokaisen erilaisen kappaleen musiikillisia ja lyyrisiä versoja. Eikä vain sillä tavalla kuin yleensä konseptilevyjen kohdalla. Sleep Of Monstersin tapa tehdä kokonaisvaltaista taidetta yltää äärimmäisen pitkälle mielen syvyyksiin.
Kun Ike Vil, Jarkko Hassinen ja levyn todelliset seireenit Tarja Leskinen, Hanna Wendelin ja Nelli Saarikoski vuoroin saarnaavat ja lumoavat, ei äänien vuorovaikutuksesta voi olla lankeamatta hypnoosiin. albumilla parasta onkin juuri se tapa, jolla ikiaikaisen oloiset genreristeämät yhdistyvät laulajien väliseen dialogiin.
Nyt kolmannen albumin kohdalla herää ajatus siitä, että Sleep Of Monstersin todellinen suurteos on vasta tulossa. Ihan kuin bändin pitäisi päästää irti myös albumien ja kappaleiden perusformaatista. Tämä joukko jos mikä voisi rakentaa todellisen goottirock-oopperan tai -näytelmän, joka vapauttaisi uinuvan muinaishirviön.