Arvio: Don Johnson Big Bandin kahdeksas albumi on absoluuttisen tajunnanräjäyttävä teos

Kuka vielä muistaa sen hippiestetiikkaan nojanneen keltaoranssin omakustanteisen debyyttialbumin kannen yli 20 vuoden takaa? Varmasti aika moni, sillä ensilevy toi Don Johnson Big Bandin kertaheitolla suuren yleisön tietoisuuteen.
Vuosikymmenten jälkeen bändillä menee edelleen todella lujaa. Aina ajankohtainen ja alati uudistuva yhtye osaa yllättää joka kerta ja nytkin positiivisesti. Suomi-hiphopin uranuurtajaryhmän uusin alkaa hullulla energialla, josta se tosin pian rauhoittuu kypsään ja taidokkaaseen nykyaikaiseen kotimaiseen vaihtoehtohiphopiin.
Soundissa kuullaan vaikutteita räpistä funkiin, popista elektroniseen musiikkiin ja free jazzista rockiin. Aiemmalle tuotannolle ominaisesti levyllä on jälleen vakuuttava vierailijakaarti. Mukana on ennätysmäärä muusikoita; tietysti kaikki yhtyeen vakkarifiitit, mutta myös useita ihan uusia tuttavuuksia.
Tekstejä tulkitaan neljällä eri kielellä: englanniksi, suomeksi, arabiaksi ja espanjaksi. Mukana on myös sangen harvinaista herkkua, eli Tommy Lindgrenin suomenkielisiä riimejä. Ja sehän on taas selvää, että sanoituksissa on syvyyttä ja vuosikymmeniä treenattu flow.
Don Johnson Big Bandin kahdeksas studioalbumi on hullun selväjärkistä ja absoluuttisen tajunnanräjäyttävää.