Acceptin vuonna 1983 julkaisema Balls to the Wall on yksi maailman parhaista levyistä. Albumin nelikymppisiä (vähän myöhässä…?) juhlistava Balls to the Wall Reloaded on puolestaan yksi maailman hirveimmistä levyistä.
Reloaded-version kappalejärjestys on vanha tuttu, mutta biisit on äänitetty uusiksi vierailijoiden kera. Udon rinnalla laulavat muun muassa Mille Petrozza, Michael Kiske, Dee Snider ja Doro Pesch.
Levy on täynnä mielettömän hyviä, monipuolisia laulajia, mutta jotenkin käsittämättömällä tavalla heistä on saatu esiin huonoimmat puolet. Accept-biiseihin on vaikea sovittaa – saati kuulijan hyväksyä – muuta kuin Udon ääntä. Sekin ärsyttää, että liki jokaisessa biisissä vierailija duetoi Udon kanssa vuorotellen aina säe tai muutama kerrallaan.
Ongelma ei edes ole se ajattelutapa, ettei näin legendaarista levyä saisi sorkkia. Ongelma on se, että nämä versiot ovat aivan helvetin kammottavia. Niin väsyneitä kuin perinteiset uusintajulkaisut ovatkin, tässä tapauksessa olisin mieluummin ottanut päivitetyn Balls to the Wallin, jolla vetää ihan vain Udo bändeineen. Ne ovat tässäkin versiossa ainoat toimivat elementit.