Dawn of Solace oli jo vuonna 2006 julkaistun debyyttinsä aikoihin Before the Dawnista ja myöhemmin Wolfheartista, Black Sun Aeonista, Routasielusta ja The Final Harvestista tunnetun Tuomas Saukkosen projekteista se mielenkiintoisin. Muiden Saukkosen yhtyeiden pohjasoundin muistutettua toinen toistaan Dawn of Solacessa oli omaa kaihoisaa kuulauttaan.
Sen jälkeen, kun bändi julkaisi 14 vuoden levytystauon jälkeen toisen albuminsa Wavesin (2020), yhtye on alkanut luisua levy levyltä muiden Saukkosen yhtyeiden suuntaan. Raskaimmillaan ei olla enää kovin kaukana Wolfheartin rouhimisesta, mutta Dawn of Solace on yhä riffivetoisimmillaankin sitä vetoavinta Saukkosta.
Parasta Dawn of Solace on keveimmillään, silloin kun vahvat melodiat ja Mikko Heikkilän laulut saavat tilaa. Heti kun kiireettömyys menee louhimisen ja metallisuuden edelle tai liidikitara alkaa viedä melankolian tanssia, pää alkaa nyökytellä. Sitten ne raskaammat möyrinnät tekevät taas kerran paluun.
Kahden tuoreimman levynsä välissä Dawn of Solace julkaisi Notes of Perdition (Unplugged Studio Live) -ep:n, ja on kiinnostavaa, että juuri riisuttu tulkinta oli parasta, mitä Dawn of Solacen nimissä on julkaistu.
