Paperilla kaikki näyttää täydelliseltä: Anna Ternheim julkaisee ruotsinkielisen levyn apuvoiminaan Kentin Joakim Berg ja Martin Sköld. Voiko tällaisella reseptillä epäonnistua?
Tavallaan ei. Psalmer från sjunde himlen on kauttaaltaan laadukas kokonaisuus, jonka jokainen nuotti on valittu ajatuksella ja säyseä melankolia juurtuu pienieleiseen popformaattiin luontevasti. Silti päällimmäinen tunne on pettymys. Albumi kuulostaa osiensa summalta, ei enemmältä. Se on sujuvaa mutta itsestään selvää musiikkia, jonka melodiat paljastavat tekijänsä niin hyvässä kuin pahassa.
Ternheim, Berg ja Sköld osaavat toki kirjoittaa päteviä lauluja. Kärkiraitojen (Kom tillbaks, Enkelhet, Kalifornien) surumielisyys taipuu hienostuneeksi toiveikkuudeksi, eikä laadunvalvonta unohdu muuallakaan. Särmää saa kuitenkin hakea. Dynamiikka on puolitehoista, laulelmamaista, ja instrumentaatiot rakentavat harvoin omalakisia tekstuureja. Lisäksi esityskieli kadottaa yllättäen ripauksen Ternheimin persoonasta. Harras fraseeraus ei välitä omakohtaisuutta.
Vaikutelma on sama kuin Bergin Jag fortsätter glömma -soolon (2022) äärellä. Sävellykset kantavat ja levy soi kauniisti, mutta jotain jää puuttumaan. Ehkä tulkinnanvara, ehkä tunteita kärjistävä ristiriita.