ARETHA FRANKLIN: Respect – The Very Best Of Aretha Franklin

Arvio julkaistu Soundissa 02/2003.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Aretha Franklin on Soulin Kuningatar. Miksikö?

Arvio

ARETHA FRANKLIN
Respect - The Very Best Of Aretha Franklin
Warner

Aretha Franklin on Soulin Kuningatar. Miksikö? Äänen ja fraseerauksen sielukkuus, voima ja seksikkyys ovat yhä ylittämättömiä. Memphisissä syntynyt ja Detroitissa kasvanut pastori C.L. Franklinin tytär lauloi ja soitti pianoa kirkossa lapsesta saakka. Aretha oli jo gospel-tähti John Hammondin kiinnittäessä hänet 1960 Columbialle, joka ei kuudessa vuodessa yli tusinalla, monien tuottajien kanssa tehdyllä albumilla saanut yhtään (maallista) hittiä Arethalle. Kattaus ja materiaali olivat vääriä. Tilanne muuttui rajusti Jerry Wexlerin houkuteltua laulajan Atlanticille 1966.

CBS-jakson ohittava kokoelman ensimmäinen levy painottuu Atlantic-kauteen, jolloin Aretha Wexlerin coolisti maanläheisellä tuotannolla teki kovimmat hittinsä. 60-luvun lopun funkyt Respect, Think ja Chain of Fools eivät ole vain tiukkoja nainen/mies-tutkielmia. Rotusopassa kiehuvassa USAssa niiden merkitys, erityisesti mustille, oli mittaamaton: toisella tasolla tekstit tilittävät suoraan oikeuksiaan vaativan vähemmistön tuntoja. Siksi ne vetosivat yhtä paljon Malcolm X:n kuin Martin Luther Kingin kannattajiin. Pienemmissäkin hiteissä riittää killereitä: Spanish Harlem,The House That Jack Built, I Say A Little Prayer, I Never Loved A Man. Let It Be ja Bridge Over Troubled Water näyttävät miten kaluttuihin luihin puhalletaan todellista henkeä. Drown In My Own Tears, Dark End Of The Street ja Today I Sing The Blues lyövät mykäksi bluesinsa syvyydellä.

Alamäki alkoi 80-luvulla Aristalla. Annie Lennoxin kanssa vedetty Sister Are Doin' It For Themselves on silti klassikko eivätkä I Knew You Were Waiting (George Michaelin kanssa) ja Through The Storm (Elton Johnin kanssa) ole turhia, päinvastoin kuin George Bensonin kera huokailtu Love All The Hurt Away. Narada Michael Waldenin ohjastamat Who's Zoomin' Who ja Freeway of Love nykivät soundikliseineen kohtuullisesti, mutta Atlantic-kamaan verrattuna kesysti. Arethan tuorein hitti, Lauryn Hillin 1997 tuottama A Rose Is Still A Rose, on hyvä laulu, mutta paljastaa mitä "modernisointi" usein tarkoittaa: vanha karismaatikko pannaan kuulostamaan lukemattomilta jäljittelijöiltään.