Amorphis on ajautunut kauas The Karelian Ithmus -levynsä kalmametallista. Muutos on tapahtunut pitkän ajan kuluessa, eikä bändi ole enää vuosiin kuulostanut samalta kuin vuonna 1992, mutta jotenkin asiaa ryhtyy ajattelemaan vasta nyt.
Amorphis sulattaa Tuonelalla monenlaisia vaikutteita. Jostakin koskettimien soundipalasta saattaa syntyä mielleyhtymä progeen, joka vaihtuu pian suomalaiseen perinnemusiikkiin. Yhtymäkohdat Waltariin tai Kyyriaankaan eivät ole tavattoman kaukana.
Amorphista ei voi pitää varsinaisesti metallibändinä, sillä tänään Amorphis on paljon muutakin. Yhtye ei kiellä juuriaan, ja tiettyjä leimallisia piirteitä on edelleen kuultavissa. Ilmaisun laajentuminen on hieno asia silloin, kun se tapahtuu rakentavassa hengessä ja tyylikkäästi.
Mitenkähän ulkomaalaiset mahtavat lausua levyn nimen pyytäessään sitä kaupan sedältä tai tädiltä?
