Behm ja Olavi Uusivirta, Käärijä ja Erika Vikman… Miksi kotimaan popkenttä vilisee nyt duettoja?

Arttu Seppänen pohtii uusimmassa kolumnissaan popduettojen yhtäkkistä yleistymistä.
5.6.2024 11:54

Kun Lady Gagan ja Bradley Cooperin Shallow ilmestyi vuonna 2018, se kuulosti duetolta, joka oli ollut olemassa aina. Sen jälkeen sen on myös kuullut karaokeravintolassa lähes aina. Biisin suosio yhdessä muuttuneen julkisuuden kanssa on tehnyt duetoista aiempaa suositumpia.

Tällä hetkellä musiikkia markkinoidaan etupäässä Tiktokissa ja Instagramissa. Duetot suosittujen artistien kesken mahdollistavat kaksinkertaiset markkinointimahdollisuudet. Duetoista kuvataan aina runsaasti video- ja kuvamateriaalia, jota artistit voivat jakaa somessa.

Tämän hetken unelmaduettokumppani on Behm. Olavi Uusivirran kanssa levytetty duetto Viimeinen tanssi on yksi isoimpia hittejä parin vuoden sisään. Sen jälkeen Rita Behm tarjosi melkoisesti vetoapua Ege Zulun uudelle albumille duetolla Tunnista tuntiin, joka on julkaisustaan lähtien keikkunut Suomen suosituimpien kappaleiden joukossa. Se on monin tavoin oppikirjaesimerkki tämän päivän duetosta ja mitä niillä voidaan ja ylipäätään halutaan saavuttaa.

Parhaimmillaan duetot mahdollistavat erinomaisen dynamiikan. Tämä toteutuu: Behmillä ja Ege Zululla on niin erilaiset äänet, että biisi tarjoaa pelkästään kuulokuvaltaan toimivan dueton. Tuotanto on myös sen verran hillitty, että lauluäänet ja -melodiat ovat suuressa roolissa. Itähelsinkiläisen räpin ja Behmin modernin iskelmäpopin yhdistäminen on myös täysin ajassa kiinni.

Duetto onnistuu myös markkinointitehtävässään. Biisi on Ege Zululle iso voitto. Se on tuonut kesän keikkakauden ja uuden albumin kynnyksellä Behmin avulla artistia tunnetuksi myös niille, jotka eivät ole hänestä koskaan kuulleetkaan. 

Sanni ja Gettomasa tekivät samalla eetoksella ja reseptillä kappaleen Paperihaavoja, joka tätä kirjoittaessa vaikuttaa saavuttaneen myös tukevan hitin aseman. Huvittavasti samana päivänä myös Melo julkaisi singlen Paperihaavoi. Ruuhkaa metaforien markkinoilla!

Duettojen merkitys korostuu erityisesti julkisuuden keskittyessä vakiintuneiden nimien äärelle. Crossover-biiseistä on tullut entistä tärkeämpiä. On isompi todennäköisyys menestyä lainaamalla tässä ajassa Kikkaa tai Mattia ja Teppoa. Yhdistää kahta eri genreä tai artistia, tunnettua ja tuntemattomampaa. Mahdollisuudet on maksimoitava.

Herkät kotimaiset räppiduetot ovat hallinneet striimipalveluiden kärkeä viime aikoina. Ahtin ja Hugon Väärään aikaan sekä Hugon ja Costin Taulut ovat näyttäneet pitävän hyvin suosiota. Avoin tunteista puhuminen on korostunut viime aikojen räpissä Lauri Haavia myöten. Se on kuin tuulahdus 2000-luvun alun omakustanneskenestä.

Käärijästä tuli vähemmän yllättäen aika suosittu duettokumppani viime vuonna. Elastinen ja Antti Tuisku halusivat heti ryypätä Käärijän kanssa omilla kappaleillaan. UMK:ssa menestyneiden Erika Vikmanin ja Käärijän duettoa osasi jo suorastaan odottaa. Tuntui kuin kappaleen mahdollistama kuva- ja videomateriaali olisi jo pelkästään oikeuttanut yhteistyön.

Tietenkään duetoissa ei ole kyse pelkästään markkinoinnista. Duetto synnyttää erilaisia musiikillisia mahdollisuuksia. Sen tietää satunnainen karaokelaulajakin.

Loppukevennys: olen ottanut karaokeravintoloissa tavaksi pyytää täysin tuntemattomia ihmisiä kanssani laulamaan. Yhtenä iltana bongasin herrasmiehen, joka lauloi kappale toisensa perään Roy Orbisonia ja Elvistä. Kysyin, lähtisikö hän laulamaan kanssani Hurriganesia. Vedimme Tallahasee Lassien ja paikka olisi varmasti revennyt liitoksistaan, jos siellä olisi ollut enemmän kuin viisi ihmistä.

En voi myöskään unohtaa, kun lauloin jonkun tuntemattoman naisen kanssa Carolan ja Lasse Mårtensonin dueton Mä lähden Stadiin pienessä keskiolutkuppilassa. Rouva koristeli esitystään nasevilla välihuudoilla, kuten ”saatanan äijä!” Esityksen jälkeen halasimme. 

Teksti: Arttu Seppänen
Kolumni on julkaistu Soundissa 5/24.