Askel-albuminsa juuri julkaissut Viikate polkaisi Suomen-kiertueensa käyntiin Turusta maaliskuun lopulla. Huhtikuun puolivälissä taas tapahtui niinkin mukavia, että oivasti nimetty Askel Has No Boundaries -rundi käväisi rakkaan etelänaapurimme maaperällä. Paikallisen Kosmikudin kanssa kanssa heitetyt keikat osuivat Tarttoon ja Tallinnaan 14.-15. huhtikuuta.
Tallinnassa haaskalinnut alkoivat saalistamaan tasan kello 21, sillä juuri tuolla kellonlyömällä laulaja-kitaristi Kalle Virtasen lämmin kättely lähetti kitaristi Ari Taimisen, basisti Erkka Koskisen, rumpali Ohto Pallaksen ja kosketinsoittaja Päivi Federleyn tunnin mittaiselle seikkailulle V:n muotoiseen tunnelmamaailmaan.
Viikatteen koneisto oli Tallinnan mainion Helitehas-keikkapaikan estradilla rasvatussa iskussa. Jos kaivetaan esiin yksityiskohtia, niin eräs tärkeä vipunen löytyy rumpukioskin takaa: kuulo-ongelmien takia yhtyeen livekokoonpanosta sivuun jättäytyneen rumpali Simo Kairistolan penkille pestattu Ohto Pallas on viimeistään kuluvan rundin aikana ottanut V-tahdittajan pestin suvereenisti haltuun. Mies soittaa vanhat bravuurit Kairistolan sovituksia kunnioittaen, mutta sopivasti omia mausteita mukaan sekoittaen. Mikäpä siinä on muiden soittajien heittäytyä tällaisen rumpalin kannateltavaksi.
Settilista oli odotetun kaltainen, ja valikoitujen uusien kappaleiden seasta löytyi vanhempia ”yleisönlaulatusnumeroita” (Kuolleen miehen kupletti) kuin hulppeita menopalojakin (Ajakaa!). Viikatteen omaan klassikkokategoriaan itseoikeutetusti kuuluvat Viina, terva ja hauta, Pohjoista viljaa ja Kuu kaakon yllä viimeistelivät takuuvarman kuusikymppisen. Kun viisikko kokoontui yleisön eteen loppukumarruksia varten, suosionosoitukset olivat vähintäänkin railakkaat.
Reilun puolen tunnin kuluttua oli Kosmikudin vuoro nousta Viikatteen alustamalle näyttämölle. Kosmikud nauttii suurta suosiota Virossa, ja konserttipaikka olikin varsin hyvin kansoitettu yhtyeen ”laajennetun livekokoonpanon” astuessa parrasvaloihin. (Väärinkäsitysten minimoimiseksi alleviivattakoon, ettei Viikatekaan toki tyhjälle salille joutunut soittamaan.)
Edellisestä omakohtaisesti koetusta Kosmikud-keikasta on päässyt vierähtämään useita vuosia, ja vaikka muistikuvat olivatkin kovasti plusmerkkisiä, bändin suvereeni livetoimitus pääsi silti yllättämään. Hemmetti soikoon, Kosmikud oli todella kovassa lyönnissä.
Hienoihin riffeihin nojaavan Kosmikudin musiikista tulee mieleen esimerkiksi Kauko Röyhkän tyylinen rouhea kitararock, mutta ainakin sillä erotuksella, että Kosmikudin tehot eivät oikein laskeneet missään vaiheessa 90-minuuttista vetoa. Ajo oli korkeaoktaanista alusta loppuun.
Laulaja Meelis ”Hainz” Hainsoolle puolestaan pitää antaa erityismaininta. Karismaattisen solistin otteista ja liikehdinnästä tulivat paikoin mieleen esimerkiksi Jim Morrison, Nick Cave ja miksei mainittu Kaukokin. Mainio suoritus Hainsoolta kaiken kaikkiaan.
Encore-osuudessa oli sitten tarjolla erikoismannaa, sillä lavalla vierailivat niin Taiminen kuin Virtanenkin. Ensin mainittu nousi estradille kitaran kanssa, kun taas Kalle lauloi yhden säkeistön Kuidas tuli pimedus mu tuppa -kappaleesta. Suomalaisvieraat saivat yleisöltä kovat aplodit. 
Hieno iltama, oikein hieno. Jos tällainen herkku kiinnostaa, niin eipä sitten muuta kuin katsomaan Viikatetta ja Kosmikudia Jyväskylään tai Seinäjoelle ensi viikonloppuna.
Teksti ja kuvat: Timo Isoaho