Kirjoitin Soundin numerossa 3/2023 julkaistun Maustetytöt-haastattelun alustuksessa, että Maustetytöistä tuli ilmiö välittömästi, kun Kaisa ja Anna Karjalainen julkaisivat Tein kai lottorivini väärin -singlen vuonna 2019. Vieraillessani kaksikon Maailman onnellisin kansa -albumin levyjulkkarikeikalla Helsingin Kulttuuritalossa, konserttipaikalla vallitseva tunnelma teki selväksi, että Maustetytöt on kasvanut koko kansan ilmiöksi.
Keikalle lähteneen väen kirjo oli melkoinen. Salin ovien aukeamista odotteli mitä kirjavin joukko väkeä, kun Kulttuuritalon sisäportailla oli nuoria räpläämässä puhelimiaan lakoniset ilmeet kasvoillaan, pystypöydillä vanhukset nauttivat punaviiniä ja pitkätukkaiset bändimerkeillä farkkuliivinsä päällystäneet rokkarit hörppivät olutta. Paikalla oli selvästi kokonaisia työporukoita, yksi polttarijoukon oloinenkin ryhmä näytti olevan paikalla ja erehdyttävästi punkkarin näköisiä ihmisiä kulki ohitse. Muutenkin lähes loppuunmyydyn Kulttuuritalon täytti ihmismassa, joka tuntui edustavan lähes koko suomalaisen kansan kirjoa.
Maailman onnellisin kansa oli siis tullut katsomaan maailman onnellisinta duo-yhtyettä niin sankoin joukoin, ettei voi kuin ihmetellä, miten nopeasti Maustetytöt on vakiinnuttanut asemansa melko isojenkin esiintymispaikkojen bändinä.
Olen itsekin nähnyt Maustetytöt irkkupubissa, Särkänniemessä, Jyväskylän Mustassa Kynnyksessä, pienillä klubeilla, suurissa konserttisaleissa, rockfestareilla, indiefestareilla ja kaikkialla tällä välillä.
Kuva: Aki Roukala
Kaikki tämä on tapahtunut vain 3–4 vuoden aikana. Maustetytöt ovat soittaneet kaikkialla. Tämä on varmistanut sen, että melkein kaikki tietävät Maustetytöt, vaikkei bändille tunnu vieläkään heruvan soittoaikaa isoista radioista. Siitä huolimatta kaikilla on myös mielipide Maustetytöistä. Ei tarvitse mennä kuin lukemaan minkä tahansa somenoston kommenttipalstaa, niin värikkäitä kommentteja kyllä riittää. Maustetytöt tuntuu ärsyttävän jollain tavalla kaikkia.
Osasyy tälle on tietenkin vahva, lakoninen, koruton, hymytön ja pelkistetty imago, jossa on jotain niin tavalla haudanvakavaa ja samalla sellaista pientä virnettä, että suomalaiset samaistuvat Kaisan ja Annan olemukseen. Tai jos eivät samaistu, niin ainakin ärsyyntyvät. Syy lienee vanha kunnon: ”Itseäni minä sinussa vihaan.”
Mutta Kulttuuritalolla tuli selväksi, että imago on vain mauste tässä reseptissä. Maustetytöt on kuitenkin ennen kaikkea yhtä kuin biisinsä. Ne minimalistisen melankoliset melodiat, simppelit biitit, toteavat lyriikat ja Karjalaisten kaksiääninen laulu. Kappaleita ei ole koristeltu millään ylimääräisellä.
Siksi Kaisan ei tarvitse todeta keikan alkuun kuin ”Iltaa” ja aloittaa kappale. Nämä biisit puhuvat puolestaan.
Kuva: Aki Roukala
Keikalla kuullaan koko uusi albumi ja pieni rimpsu vanhempia kappaleita. Tämäkään ei saa tunnelmaa laskemaan, vaikka levy on vasta muutaman viikon vanha ja voisi luulla, että ainakin kourallinen yleisöä olisi tulossa kuuntelemaan niitä ”vanhoja” eli peräti neljä vuotta vanhoja hittejä. Uusi levy ei kuitenkaan ehdi soida montaakaan kappaletta, kun eturivin tuntumassa herrasmiehet pistävät tanssiksi.
Lähes aina kun Anna tai Kaisa puhuvat kappaleiden välissä hetken, yleisö hörähtelee leppoisasti. Maustetytöt vain toteavat vakavasti jotain omista vakavista kappaleistaan, pienet pilkkeet silmäkulmissaan tottakai, ja se on yhtä hauskaa kuin Leslie Nielsen Mies ja alaston ase -elokuvissa heittämässä huulta täysin vakavalla naamalla.
Pitkin settiä löytyy myös kantaaottavuutta (Pidä hyvänäs multasi kotimaa, Onko pakko juoda) ja herkkyyttä, jonka äärellä voi vain arvailla, miten paljon tarina on Annan tai Kaisan kokemaa (Näkymätön Anna, Ei niin kovin suuri city). Kaisa kommentoi lauluja olankohautuksin kuin alleviivatakseen sitä, että ei Maustetyttöjen musiikki ole kummoista.
Mutta juuri siksi Maustetytöt on paljon ihmeellisempää kuin moni muu popmusiikki tällä hetkellä. Anna ja Kaisa keskittyvät kaikessa oleelliseen. Kappaleissa ei ole mitään liikaa tai liian vähän. Live-esiintyminen on vähäeleisyydessään eläväistä. Ja nytkin Kulttuuritalo keskittyi täysillä kuuntelemaan jokaista kappaletta.
Kuva: Aki Roukala
Maustetytöt tekevät erittäin hyvää suomalaiselle musiikkikentälle. Jo kolmatta levyä ja ties miten monetta sadatta keikkaa putkeen duo osoittaa, että tehotuotetussa musiikkimaailmassa pärjää tekemällä asiat paperilla niin karismattomasti ja epäkaupallisesti, että siitä syntyy mitä karismaattisinta ja koukuttavinta musiikkia.