”Rock on kuollut”, ”uusia kitarabändejä ei enää tule” ja mitä näitä latteita lausahduksia nyt onkaan. No, tummanpuhuva raskas rock ei maannut katuojassa kalpeana raatona ainakaan viime viikolla, kun Cemetery Skyline esiintyi Helsingin Tavastialla, Tampereen Olympiassa, Jyväskylän Lutakossa ja Lahden Möysän Musaklubilla (siis Mössöllä). Varjoisilta kujilta tapahtumapaikoille vaelsi jokunenkin kiinnostunut, sillä kaikki keikat myytiin loppuun.
Nordic Gothic -debyyttialbuminsa viime vuonna julkaisseen Cemetery Skylinen nimekäs kokoonpano (laulaja Mikael Stanne, kitaristi Markus Vanhala, basisti Victor Brandt, kosketinsoittaja Santeri Kallio ja rumpali Vesa Ranta) on toki herättänyt laajalti huomiota, mutta salit eivät todellakaan olisi ääriään myöten täynnä, mikäli Nordic Gothic olisi osoittautunut ummehtuneeksi rieskanpalaseksi. Niin, ei osoittautunut.
Soundin todistama Lahden-keikka oli Cemetery Skylinen Suomen-kierroksen päätöskonsertti, ja kolme aiempaa esiintymistä (plus treenisessiot) takasivat sen, että mahdolliset ”lastentaudit” olivat jo ehtineet tipahtaa pois reilun tunnin mittaisesta setistä. Toki bändi koostuu sen verran tuhdeissa liemissä keitetyistä ammattilaisista, ettei moisia tauteja taida edes löytyä tältä hautuumaalta.
Erityisen silmiinpistävää oli myös se, että Mössön jokaisen kulmauksen ja sopen täyttäneen yleisön kollektiivinen ”tänään päästään kokemaan jotain hienoa” -tunnelma tuntui olevan todella korkealla. Paitamyyntitiskillä oli kova kuhina, baaritiskeillä oli ehkä vieläkin kovempi kuhina ja lavan edustakin alkoi täyttyä jo hyvissä ajoin avausbändi The Eternalin tunnelmallisen setin aikana. Ilmassa oli vahvasti sen kuuluisan suuren urheilujuhlan tuntua, ja saattoihan sitä leijailla Mössön ilmanalassa ihan konkreettisestikin: ehkäpä kävi niin, että lähistöllä järjestettyjen Salpausselän jättikisojen riehakkaat lonkerot ulottuivat myös musaklubin uumeniin. Harmi sinänsä, etteivät Juha Mieto ja Thomas Wassberg ainakaan Soundin tietojen mukaan ehtineet paikan päälle goottitunnelmiin – he olisivat nimittäin taatusti nauttineet tästä Suomi-Ruotsi-yhteistyöstä!
Kun Cemetery Skyline sitten aloitti iltakympin hujakoilla intron ja Behind the Lien yhdistelmällä, pari asiaa tuli selväksi saman tien. Jo mainittu yleisömassa syö bändin ja hymyilevän keulakuvan Mikael Stannen käsistä, ja jo mainittu bändi on huimassa iskussa. Ansiokasta soitantaa, kovia laulusuorituksia – ja painavan selkeät livesoundit.
”Soitamme tänään old school -setin eli esitämme biisejä vain debyytiltämme”, Stanne vitsaili jossain vaiheessa. Spiikki toimi vahvana muistutuksena siitä, miten kovatasoinen debyytti Nordic Gothic onkaan: toki kovimmat hitit nousevat vastustamattomasti esiin koukuttavine melodioineen, mutta köykäisiä fillereitä levyltä on silti turha etsiä. Jos ja kun bändi jatkaa häikäisevästi alkanutta uraansa, millainen heidän livesettinsä tuleekaan olemaan vaikkapa kolmen studioalbumin jälkeen? Nii-in.
Keikan loppupuoli oli silkkaa ”ihokarvat pystyyn” -kamaa. Bändin ”vakavampaan osastoon” lukeutuva eeppinen Together Alone päätti varsinaisen setin typeonegativemaisen haikean juhlallisissa tunnelmissa, kun taas encoreosuus alkoi Cemetery Skylinen versiolla Konevitsan kirkonkelloista – Sentencedin sovituksen hengessä tietenkin. Itseoikeutettu päätösbiisi Violent Storm taas oli… no, pimeimmän yön loistoa ja kylmimmän sydämen rutistusta.
”Tosi hyvää”, huudahti basisti Victor Brandt selvällä suomella keikan jälkeen. Tuon lausunnon edessä on paha asettua poikkiteloin.
Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
