Ihailen levymerkkejä, jotka osaavat brändätä itsensä simppelillä ja tunnistettavalla tavalla julkaistessaan loistavaa musiikkia. Jo pelkkä logon näkeminen saa hyviä fiiliksiä aikaan. ”Taivas varjele mitä sieltä tulee, äkkiä levyostoksille!”
Norjalaisella Hubro Musicilla on paitsi mieleenpainuva myös erittäin sympaattinen logo. Norjaksi huuhkajaa tarkoittava levymerkki on saanut edustajakseen yksinkertaisen piirroslinnun, jonka alla lukee lyhyesti ja ytimekkäästi ”Hubro”. Huomattavan suurella (tiukalla design silmällä katsottuna liiankin suurella) kanteen painettu logo pomppaa silmään takuuvarmasti eikä jätä kylmäksi.
Kylmäksi jättäminen vältetään norjalaisen Yokoland toimiston toteuttaman tunnistettavan kansisuunnittelun ohella myös musiikilla. Hubron katalogi koostuu norjalaisista artisteista, joiden voi sanoa pakkautuvan nykyjazzin avantgardempaan laitaan. Oikeastaan moni julkaisuista ei ole niinkään jazzia kuin joskus jossain osuvasti kuvailtua ”not not jazzia”. Siis musiikkia, joka ei ole jazzia, mutta ei ole täysin myöskään olematta sitä.
Jos Hubron logo on luontoaiheinen niin löydän jotain ihastuttavan metsäistä lafkan musiikistakin. Kuinka sopivaa, että kun yritin buukata Moskus trioa festivaalilleni, viipyi vastaus viikkoja bändin jäsenten oltua ”tuntureilla kalastamassa”. Vastasin agentille, että odotellaan rauhassa, ymmärränhän itsekin innokkaana eränkävijänä tällaiset viiveet paremmin kuin hyvin.
Pianisti Anja Lauvdalin, rumpali Hans Hulbaekmon ja rumpali Frederik Luhr Dietrichsonin muodostama Moskus onkin hyvä kiinnekohta Hubron tekemisiin. Neljä albumia Hubron kautta julkaissut kolmikko on vienyt yhtyesoundiaan koko ajan perinteisen pianotrion tuolle puolen, päätyen Mirakler-levyllään (2018) leikkisiin ja rytmikkäisiin, välillä jopa alle kahden minuutin mittaisiin vinjetteihin, joista tulee etäisesti mieleen Madlib/Dilla-koulukunnan hektisimmät biitit. Levyn kannessa mies tuijottaa poroa Lapissa.
Kovan ytimen Hubro-meininkiä tarjoilee myös Building Instrument, toinen triokokoonpano, jonka musiikissa Mari Kvien Brunvollin sanaton laulu yhdistyy pohjoismaiselta, mutta toismaailmalliselta kuulostavaan kauniiseen elektrojazziin. Islannin suuruudet Sigur Rósista lähtien häivähtävät, mutta nyt ollaan kuitenkin ihan jossain muualla, hubrolaisissa musiikillisissa maisemissa. Monilla levyistä kansanmusiikkivaikutteet lyövät kättä futurismin kanssa yhteistä visiota palvellen.
Kokeellisuus kulkee läpi koko 2009 startanneen ja toistasataa albumia sisällään pitävän Hubro katalogin, mutta sitä lähestytään ilahduttavan erilaisista kulmista. Huntsville on kuin kitaraversio The Necks yhtyeen ambientia hipovasta avarasta maisemasta, mutta Australian arojen sijaan ollaan jossain rantalouhikossa Jäämerellä. Kitaristi Kim Myhrin musiikki asettuu samoille seuduille, ja edelleen pari niemennotkoa vapaampiin maisemiin edeten vastaan tulee Stephan Meidell, joka räjäytti tämän kuulijan tajunnan vuoden 2017 julkaisullaan Metrics.
Eräs tuoreista suosikeistani puolestaan on ECM:lle aiemmin levyttäneen pianisti kosketinsoittaja Christian Wallumrødin albumi Many (2019), joka taipuu klassisen minimalismin suuntaan, jälleen mainiolla ”ei ei jazz” kulmalla. Usein tuntuu, että Hubro on luonut oman genrensä, joka ulottuu musiikista visuaalisuuteen.
Tuoreimpiin Hubro-julkaisuihin kuuluva David Meyer Lysnen ja basisti Mats Eilertsein Kroksjø vie luontokonseptin uudelle tasolle. Inspiraationsa U-muotoisista juolua-järvistä ottava (juolua on lampi tai järvi, joka on muodostunut joen tai muun virran mutkasta, kun meanderointi on vähitellen aiheuttanut sen joutumisen erilleen) levy on tehty luuppaamalla kaksikon aiempaa albumia siitä uusia tasoja etsien. Täydellistä!
En ole yllättynyt lukiessani tuoreesta Bandcamp-artikkelista, että Hubron perustaja Andreas Meland työskenteli aiemmin vahvasta visiostaan tunnetun ECM Recordsin Norjan edustajana ja että uuden levymerkin perustaminen kiehtoi häntä, sillä maailmassa ei yksinkertaisesti ollut hänen mielestään tarpeeksi näkemyksellisiä riippumattomia levy yhtiöitä. Omaehtoinen lähtökohta kuuluu ja näkyy Hubro katalogissa kirkkaana.
Teksti: Matti Nives
Artikkeli on julkaistu Soundissa 5/21.