Mitta tuli täyteen. Sillä Sami ”Samae” Koskinen tarkoittaa monia nyky-yhteiskunnan ahdistavia piirteitä nettikeskusteluissa vellovasta vihasta hallituksen vähäosaisiin kohdistuviin leikkauksiin sekä kulttuurin arvostuksen romahtamiseen.
Paha olo kanavoitui vahvasti kantaaottavaksi Mä näin unta että kaikki meni hyvin -albumiksi.
– Ensin kirjoitin pelkästään biisien otsikoita, ja aluksi siellä oli kaikenlaista henkilöön menevää ja ankeaa, mutta siivosin niitä sieltä pois. Päädyin lopulta tekemään juuri nämä levylle tulleet kappaleet.
Nopea ja spontaani ote ulottui studioon saakka. Koskinen uhosi äänittäjä Väinö Karjalaiselle tallentavansa kaikkien biisien pohjat studiossa livenä soittaen ja laulaen vain yhden studiopäivän aikana. Ja niin tapahtui.
– Mä olen aina ollut semmoinen… joku voisi sanoa jopa että kontrollifriikki. Nyt mä päästin irti semmoisesta opitusta ajatuksesta, että kaikki virheet pitää häivyttää.
Albumin pohjana on siis akustinen studiolive, mutta niiden päälle on rakennettu paikoin täyteläisiäkin sovituksia jousineen. Levyn tuottajana ja kosketinsoittajana toimi Antti Vuorenmaa.
Puhdasverinen folklevy ei ollut missään vaiheessa suunnitelmanakaan.
– Mä tykkään (Nick Draken) Pink Moonista, mutta vielä enemmän tykkään Five Leaves Leftistä, koska siinä on kaikenlaista pientä harmoniajuttua. Sellainen on kiinnostavampaa. Mutta kyllä mä tässäkin muutaman biisin jätin niin, ettei äänessä ole kuin meikäläinen.
Ensimmäisenä singlenä levyltä julkaistiin raflaavimmin nimetty raita Nyt on normaalia olla natsi: ”Nyt on normaalia olla natsi/keskittyä geeniperimään/vihaan turvautua/pelotella, uhriutua/se on sitä natsin elämää.”
– Vihaan turvautuminen ja pelottelu… no, eikös se ole sitä kun vihelletään koirapilliin ja yritetään vaientaa mölinällä jengiä, joka on mahdollisesti eri mieltä tai joista koetaan, etteivät edusta samoja arvoja.
Entä uhriutuminen?
– No hei, mitä sinä haluat että sanon? Haluatko, että sanon perussuomalaiset ääneen? tivaa Koskinen.
– Eikös se ole oikeistopopulistien ja lasten tapa saada huomiota ja mahdollisesti sympatiaa? Että aina syy löytyy muualta kuin peilistä.
Kappale alkaa menneiden haikailulla: ”Synnyin maailmaan/jossa jokaisella oli oma arvo/jossa pidettiin toisista huolta/eikä ketään raahattu saunan taa.”
Ei kai ennenkään maailma ihan noin täydellinen ollut?
– Ei todellakaan ollut, mutta tässä biisissä oli, Koskinen tarkentaa ja sanoo, että on käyttänyt ennenkin nostalgiaa kappaleissaan vaikka ihmiset ovat käsittäneet sen yleensä väärin.
– Nostalgia on vaarallinen tapa aloittaa biisi. Mutta halusin aloittaa tämän sellaisesta sinisilmäisyydestä, sellainenhan tämän kappaleen kertoja on muutenkin.
Mutta on kertojan ajatuksissa kaikupohjaa hänen omiinsakin.
– Mä oon syntynyt seitkytkahdeksan. Jos miettii tiettyjä arvoja, joita mä sain koulussa, tai vaikka ihan kristillisyyttä jossa opetettiin, että kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Sehän on ihan sikahyvä neuvo, mutta nytkin jos miettii monia KD:n (kristillisdemokraattien) juttuja, niin nehän on ihan kipeitä. Ja muutenkin pohjoismainen sosiaalidemokratia, missä oikeasti ajatuksena on se, että jos sulla ei mene lujaa niin sä silti pysyt jotenkin kyydissä. Tuntuu, että se on tässä ajassa tosi kaukainen ajatus.
Koskinen painottaa, että hän ei halua antaa levyllään vastauksia mihinkään, vaan kommentoi tunnelmia, joita on ympärillään aistinut.
– Aika pitkälti vallalla on individualistinen maailmankatsomus ja että nähdään vain oma itsensä, oma status ja oma tilipussi.
– On oikeasti ihmisiä, joiden viesti on se, että osa meistä kuuluisi uuniin. Se on syy, miksi tein tämän biisin.
Me otetaan se sulta pois -kappaleessa Samae Koskinen laulaa: ”Leffaliput ja keikat/uutiset joihin vois uskoo/teatteri ja ooppera/ehkä kirjallisuus/me otetaan se sulta pois.”
Kuka ne meiltä ottaa pois?
– Katse kääntyy sinne hallituksen leikkauksiin, Koskinen tarkentaa. – Mietin tässä, että mitä kaikkea ne pystyy muka ottamaan pois, sehän on sellaista fantasiaa osittain.
Kirjoittamastaan pois otettavien listasta Koskinen nostaa erityisesti esiin sivistyksen.
– Mulla on ollut semmoinen olo, että tietty sivistymättömyys alkaa olla hyve nykyään. Sivistystä mä toivoisin takaisin maailmaan. Ja ihan sellainen peruskoulutasonkin sivistys riittäisi.
Päättäjien suuntaan osoitellaan myös levyn musiikillisesti ehkä iskevimmällä kappaleella Miten Netflix perutaan: ”Miten perua Netflix, miten perua HBO/se on tosi vaikeeta jos ei niitä edes oo/Kuka säästämään pystyy/kun ei palkasta mitään jää.”
– Se on tosi kiukkuinen kappale, kun siinä lauletaan että päättäjät päättää asioista, joista eivät tiedä mitään. Vaikka kyllähän moni siellä tietää, mitä on tekemässä. Mutta sellaisenahan se näyttäytyy, että te ette ymmärrä miten paljon se vaikuttaa elämään, jos on yhtäkkiä puolet vähemmän massia kuussa.
Ei me olla luokkayhteiskunta -kappale avautuu sarkasmin kautta: ”Ei me olla luokkayhteiskunta/ei vieläkään/on kaikilla kädessä aivan samat kortit/kun pelaat ne väärin joudut risuja keräämään.”
– Sarkasmi on vähän laiska tapa käsitellä asioita, mutta tehty mikä tehty. Sanon nyt siis suoraan, että me ollaan luokkayhteiskunta.
Koskinen kertoo, että hänenkin tuttavapiiristään löytyy ihminen, jonka mielestä työttömät pitäisi laittaa metsään risuja keräämään. Omalle kohdalle osunut materiaalinen menestys voi saada kuvittelemaan, että kaikilla olisi mahdollisuus samaan.
– Mutta kun ei meillä ole. Mullakin on käynyt ihan älytön tsägä, vaikka toki se on vaatinut työtäkin, että olen saanut tehdä ammatikseni musaa koko aikuisikäni. Koulutuskin periytyy, esimerkiksi mä kuulin sanan yliopisto ekan kerran vasta opon tunnilla lukiossa. Mulle oli omien vanhempieni kokemusten kautta täysin selvää, että lukio pitää käydä mutta sitten sä meet töihin. Mikä on ihan älytön juttu.
Teksti: Mikko Meriläinen
Lue koko haastattelu Soundista 4/24.