Vuonna 2009 perustetun Hexvesselin ikimetsäntuoksuisessa ja folk-vaikutteisessa shamanismissa on aina ollut aimo annos mystiikkaa, progressiivisuutta ja psykedeliaa. Niin on toki edelleenkin, mutta uuden Polar Veil -albumin myötä bändin perustaja ja pääsäveltäjä Mat McNerney on ruuvannut äänimaisemaa metallisemmaksi – tarkemmin sanoen ”blackmetalisemmaksi”.
– Black metal -vaikutteet ovat aina olleet iso osa Hexvesseliä, vaikka se ei olekaan ollut kovin ilmeistä joka levyllä. Jos laittaa soimaan vaikkapa Dawnbearer-devyytin (2011), se on äänimaisemaltaan hyvinkin folkia, mutta kappaleissa kuitenkin hyödynnetään black metalin parista tuttuja riitasointuja. Toki Dawnbearer oli myös teemoiltaan okkultistinen, sanoo McNerney.
Kuten Polar Veil -levyn otsikkokin vihjailee, Hexvessel vaeltaa nyt viileämmissä tunnelmissa. Samalla luonto on läsnä vahvemmin kuin koskaan ennen.
– Ammennan inspiraatiota pohjoisesta ilmanalasta, ja olen sielultani sekä sydämeltäni luontomystikko, pakana ja vanhojen jumalien palvoja, McNerney luonnehtii.
– Kun kuljen metsässä, se vaikuttaa luomiseen aivan suoraan. Askeleet tuovat rytmin. Tuuli on kitarasoundi. Linnut laulavat melodiaa. Samalla mieli nollautuu ja syntyy tietoisuus siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Ja mikä ei ole.
Mitä uuden levyn otsikko, suomeksi vaikkapa Pohjoinen huntu, tarkoittaa?
– Kukin voi ymmärtää sen tavallaan, mutta tässä on yksi vaihtoehto: ”Vedä verhot pois silmiltäsi, katso horisontin tuolle puolelle, ja uppoudu syvemmälle itseesi. Saatat huomata, että ”pohjoisen käsite” on sisällämme.”
Entä mistä albumi pohjimmiltaan kertoo?
– Henkisestä kodista. Kappaleiden tekstit ammentavat tietynlaisesta ajattelutavasta ja sen mukaan elämisestä. Yhtä lailla biisit kertovat vaikkapa käsityskyvyn ylittävästä mysteeristä – initiaatioriitistä – jonka jälkeen et ole vain yhtä luonnon
kanssa vaan sinä olet luonto, kuvailee McNerney.
– Eräs saamelainen sanoi minulle: kun pohjoinen kerran kutsuu ja sinä vastaat kutsuun, paluuta ei ole. Toisin sanoen: olet joko ”kaupunki” tai ”metsä”, mutta et voi olla molempia. Kun sinusta tulee metsäihminen, et enää palaa kaupunkiin.
– A Cabin In Montana on hyvä esimerkki levyn sanoituksista. Biisi on inspiroitunut Earth First! -liikkeen eräästä tunnuslauseesta ”no compromise in defence of Mother Earth”, ja tekstin avainlause on ”life begins anew” eli ”elämä alkaa uudelleen”. Kun tuo hetki koittaa, silloin näkökulmasi muuttuu. Et enää ihastele kaunista maisemaa vaan tajuat, että sinä olet se maisema.
Tarkemmin sanoen:
Follow the wings of the morning
To a deeper sense of belonging
Follow the bends of the river
To a deeper sense of meaning
Life begins anew
Entä miten Polar Veilin äänimaisema muovautui?
– En etukäteen juuri suunnitellut, millaisen albumin teen. En myöskään miettinyt yhtyeen vanhojen levyjen kuulijoita tai
tulevien keikkojen toteutusta. Aloin vain säveltää ja tällaista materiaalia sitten syntyi. Omiin korviini lopputulos kuulostaa, ainakin paikoin, Chelsea Wolfen ja Darkthronen epäpyhältä liitolta, toteaa McNerney.
– Tällä kerralla soitin kaikki levyn kitaraosuudet, ja samalla kiipesin aikamoiselle vuorelle. Olen nimittäin aiemmin kokenut kitaran olevan viholliseni. Kitara on ollut kuin sähisevä käärme, jota ei voi kesyttää. Jotakin tapahtui, ja tällä kerralla saavutin kitaristina tason, josta voin olla varsin ylpeä.
– Tein kappaleet rumpali Jukka Rämäsen kanssa. Minulla oli riffejä ja ideoita, joista me sovitimme kappaleita. Jukka teki valtavan hienoa työtä, ja hän uppoutui syvälle tämän levyn maisemaan. Jukka on viimeisen päälle artisti, ja hän soittaa albumilla todella kokonaisvaltaisesti.
Millaisia suunnitelmia Hexvesselillä on tulevien aikojen varalle?
– Aiomme soittaa keikkoja niin tulevan syksyn kuin ensi vuodenkin kuluessa. Aion myös kirjoittaa yhtyeelle uutta materiaalia.
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 8/23.
