Folklandia-risteilyllä tammikuussa Leija Lautamaja kertoi heti soolokeikkansa aluksi, että on ihan ok lähteä puolivälissä pois, kun tiukkaan pakatussa ohjelmistossa toisaalla esiintyy häntä isompi nimi. Ei hän siitä loukkaannu.
Raadollinen vaatimattomuus huvittaa, mutta sääli heitä, jotka Leija Lautamajan keikan jättivät kesken.
Nyt hänen sydämellisiä, oivaltavia ja joskus höpsöjäkin lauluja voi kuulla myös albumimuodossa, kun Lautamajan Sydän tuli piilosta -albumi ilmestyi.
– Siellä tietää sen kulttuurin, että keikkoja on koko ajan käynnissä. Olisin itsekin mennyt katsomaan Maria Kalaniemeä, jos en olisi ollut lavalla. Halusin, ettei kenellekään tule tunnontuskia, Lautamaja nauraa ja vakuuttaa, ettei toimisi näin ihan joka tilanteessa, mutta omien parissa kyllä.
”Omat” tarkoittavat tässä yhteydessä kansanmusiikkipiirejä, joissa Alavudella 34 vuotta sitten syntynyt Lautamaja on koko ikänsä vaikuttanut. Kotipaikka kuuluu yhä Lautamajan puheessa, jossa tasaisesti vilahtaa eteläpohjalainen murre.
– Kaksirivistä haitaria olen alkanut soittaa kuusivuotiaana. Olen ollut kansanmusiikkiteini ja elänyt täysin siinä maailmassa. Fanittanut ja kuunnellut lähinnä vain kansanmusiikkia. Kansanmusiikin yhteisöllinen puoli on mulle tosi tärkeä ja se, missä viihdyn.
– Teini-iästä asti olen soittanut monenlaisissa bändeissä. Nyt mun molemmilla aktiivisilla bändeillä on 10-vuotisjuhlavuosi tulossa. Enkel on sellainen pelimannityttöbändi ja Floating Sofa Quartet on pohjoismainen yhtye. Siinä on kaksi tanskalaista, yksi ruotsalainen ja minä.
Mutta miten ikänsä kansanmuusikkona vaikuttanut Lautamaja tuli nyt tehneeksi poplevyn? Vieläpä välittömän tarkkanäköisen ja kerrasta valloittavan sellaisen.
– Olin kymmenen vuotta sitten vaihto-oppilaana Englannissa ja tein siellä soolokeikkoja. Siellä sain idean, että haluan tehdä tällaisen lauluohjelmiston. Silloin mulla oli kova haave, että tästä nyt näin soolouralle. Mutta bändihommat vei mukanaan ja ainahan on helpompi tehdä asioita, mitä on luvannut muille kuin mitä on luvannut vain itselleen.
Erilaisen levyn tekeminen vaatii pitkän linjan muusikoltakin venymistä. Kansanmuusikon identiteetti on kuitenkin kasvanut vahvaksi osaksi Lautamajaa. Nyt tuota identiteettiä on pitänyt laventaa.
– Se on ollut iso ja pitkä prosessi. Suosittelen kaikille levyntekoa. Mitä kaikkea sieltä tuleekaan esille! Ja kehittyy ihmisenä. Mutta on siinä pitänyt kaataa aika paljon mielen raja-aitoja. Mitä saa, uskaltaa ja voi tehdä. Osa asioista on sellaisia, että on tajunnut, että hei, mähän osaan näitä juttuja! Miksi mä en käytä näitä kykyjä ja taitoja mitä mulla on? Osa taas sellaisia, että saanko mä tehdä näin, kun mun identiteetti on kansanmuusikko. Se on ollut itselleen luvan antamista.
Ja uuden oppimista. Soololla Leija debytoi esimerkiksi sanoittajana ja sähkökitaristina. Silti kansanmusiikkitausta vaikuttaa hänen ajatteluunsa, vaikka Sydän tuli piilosta onkin enemmän moderni kuin perinteinen levy.
– Mulle oli selvää, että instrumenttivalikoima on rajattu. Halusin harmonia ja kitaraa. Ja sen, että rumpukone tuo siihen sen selvästi popimman vivahteen. Mun harmoninsoittotyyli, mikä kuuluu parhaiten siinä Kun rakkaus iski minuun -kappaleessa, on aika rytmikäs ja pohjautuu ehkä siihen, että olisin aina halunnut olla kitaristi. Olen yrittänyt kaivaa harmonista niitä rytmejä, mitä yleensä kitaristi soittaa.
– Halusin tietoisesti, että levy saa olla rosoinen ja soitetun kuuloinen. Olen tottunut siihen, että asiat tuotetaan hetkessä livenä ja ne on sellaisia mitä ne on.
Ulkopuolelta kiritystä on tarjonnut muun muassa Samuli Putro, jonka mentorointiohjelmasta Lautamaja kertoo saaneensa itseluottamusta.
– Putro kannusti menemään kirjoittamisessa syvemmälle. En olisi uskaltanut kirjoittaa tuollaisia asioita aiemmin, jos en olisi saanut rohkaisua. Hänen ansiotaan on myös se levyn soundimaailma. Sovittiin, että kun olen tehnyt tietyn määrän kappaleita, niin pidän hänelle yksityiskonsertin työhuoneellani. Sanoin, että näitä soittimia mulla on nyt tässä, on rumpukone ja kitara. Lähdetään tästä, että saa nyt jotenkin esitettyä nämä kappaleet. Silloin Samuli sanoi, että eikö tämä levy ole tässä?
Valinnat ovat olleet selkeästi oikeita, sillä etenkin levyn avaussingle Kun rakkaus iski minuun on herättänyt ansaittua ihastusta.
– Olen ollut erittäin positiivisesti yllättynyt. En osannut odottaa oikein mitään, kun on julkaissut erinäisiä levyjä elämänsä aikana. Mutta kun huomasi, että ihmiset reagoi ja tajusi sen, että tämä musiikki voi soida useammissa paikoissa kuin se kansanmusiikki, jota on aikaisemmin julkaissut, niin… Ei se ruvennut jännittämään, mutta ennemminkin on innostunut olo. Että mä haluan tehdä lisää. Tämä voi mennä näinkin.
Lautamaja on niin sisällä itse tekemisen eetoksessa, että omat saavutukset eivät automaattisesti hahmotu edes itselle.
– Tuntuu oudolta sanoa, että mä olen tuottanut sen levyn itse, kun se on niin luontevaa sen muusikkotaustan takia. Aku (levyn osatuottaja Rannila) oli suuri tekninen apu ja sanoi aina, että hyvä, tehdään näin. Kaikki musa, ideat ja valinnat on mun omia. Ei sitä tajuakaan, että se on tuottamista. Mutta se on.
– En koe, että tämä levy on mitenkään feministinen teko, mutta usein kuulee miesten sanovan, että mä soitin nää kaikki soittimet itse. Hitto, mä tajusin, että mähän olen soittanut nämä kaikki soittimet itse paitsi Pekko Käpin jouhikot ja PK soitti kitarat, joita en itse osannut.
PK Keräsen kanssa yhteistyötä on tehty enemmänkin, sillä kahdestaan he muodostavat The Moontwins -duon. Bändi syntyi, kun Keränen halusi esittää soolokappaleitaan haitarin kanssa. Yhteissoitto Lautamajan kanssa sujui erinomaisesti, joten kokeilusta tulikin uutta luova yksikkö. Joulukuuksi luvatun The Moontwins -debyytin kappaleet kaksikko on kirjoittanut yhdessä.
Teksti: Antti Luukkanen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 5/24.