Lauantailekat ovat meneviä ja tunnelmallisia kotimaisia ralleja. Ei raja-aitoja.
Mitä mainioimman Headfirst-kolmosalbuminsa reilut kaksi vuotta sitten julkaissut tuusulalainen Snipe Drive -yhtye tekee parhaillaan aktiivista paluuta ääniterintamalle. Ryhmän eilen päivänvaloon päästetty uusi ep kulkee nimellä Buddy. Kappaleiden synnytyksestä päävastuun kantavat Huurinaisen veljekset Heikki (kitara) ja Antti (laulu) kertoivat hieman mietteitä paitsi illan Lauantailekasta, myös tuoreesta pikkukiekostaan yleisemminkin.
– Buddies ja Howlin’ Wolf -biisit valikoitui tälle ep:lle helposti, koska näitä oltiin treenattu yhdessä jo useamman kerran. Plus koska muut tulevan levyn kappaleet eivät olleet siirtyneet vielä minun päästäni muiden bändiläisten ulottuville. (Antti)
”Kyllä sitä nyt yksi valkoinen hintelä poika Tuusulasta yhden De La Soulin pätkän väkisin makaa sen suuremmitta tunnontuskitta.”
Teiltä on siis myös kokopitkää luvassa?
– Ryhdytään tammikuun viidentenä äänittämään uutta albumia, joka julkaistaan heti, kun saadaan jostain kasaan rahat miksausta ja masterointia varten. (Heikki)
Takaisin ep:seen, millaista meininkiä muuten mukana?
– Moninaista. Niin sanottua ykkösbiisiä oli tällä kertaa vaikea valita äsken mainitsemieni kahden väliltä. Näkisin, että Buddies on hyvin perinteistä Snipeä muutamalla lisämausteella kun taas Howlin’ Wolf edustaisi tuoreempaa ideaa rytmiikallaan ja kertosäkeiden laulujen yllättävyydellä. Tällä yllättävyydellä tarkoitan, että en ole vastaavan tyyppistä kertsiä mielestäni aikaisemmin tehnyt. (Antti)
Mukana on myös yksi cover…
– Gorillazin Feel Good Inc. on ollut keikkasetissämme jo vuosia ja nyt se vihdoin äänitettiin erään ystävän opinnäytetyönä. Mä oon tykännyt biisistä siitä lähtien, kun sen ensi kertaa kuulin, joten päätettyämme ympätä mukaan myös yhden coverin, ei sopivan valitseminen ollut kovinkaan hankalaa. Ehkä noi muutkin siis tykkäsi! Toki rap-osuudet tuntuivat aika kaukaiselta ajatukselta räkiä omalla suulla, mutta kyllä sitä nyt yksi valkoinen hintelä poika Tuusulasta yhden De La Soulin pätkän väkisin makaa sen suuremmitta tunnontuskitta. Naurukohtiin saatiin myös mukavan äkkiväärä ja vänkä fiilis. (Antti)
– Funkyman taas on Headfirstin ylijäämäkappale. Nimi oli työnimi, joka sitten päätettiin jättää myös viralliseksi nimeksi. Nyt kun kappaletta kuuntelee parin vuoden jälkeen, meikäläinenkin ymmärtää yllättäen heti, miksi se jäi aikanaan levyltä pois. Tää twerkkaa paikoitellen todella hyvin! (Antti)
Viikon Lauantailekaksemme poimimme nyt sitä ”perinteistä Snipeä” Buddies-kappaleen muodossa. Saisiko vielä kohdennetut saatesanat nimenomaiselle kipaleelle?
– Tää biisi saattaa kertoa kaveruussuhteen päättymisestä, pitkästä parisuhteesta tai kenties ihmisen parhaan ystävän elämän viimeisistä hetkistä. Ja ollaanhan me vastoin kaikkia odotuksia edelleen kavereita keskenämme bändin jäsenten, ja jopa ex-jäsenten kanssa. Kertookohan tää sittenkin siitä… Sekä biisin että ep:n nimessä on parasta, että ne joutuu aina lausumaan niin kuin ne kirjoitetaan. Muutenhan ne sekoitetaan vartaloon. (Heikki)
– Pläräsin soitinkirpputoreja tätä kappaletta varten. Haussa oli chorus-pedaali ja tietysti päädyttiin Heikin kanssa samaan, jota Cobain käytti. Kyseistä pedaalia kuullaan lead-kitaroissa. Itse olen harvinaisen täpinöissä myös Buddiesin c-osasta, joka syntyi laulujen ja muljujen osalta vasta äänitysvaiheessa. Soundeissa oli paljon ruuvaamista. Miksauksia tehtiin Mikko Herrasen toimesta viisi kappaletta ja masterointeja Minerva Pappi höräytti saman verran. Epätoivon hetkiä siis koettiin, mutta onneksi perfektionistikin on lopputulokseen melko tyytyväinen! (Antti)
– Syökää levyjä, niin kaikki on mahdollista vuonna 2017! (Heikki)
Lauantaileka – Snipe Drive: Buddies
Kaikki tuoreista ja tuoreehkoista lauluista makoisimmat Parasta juuri nyt -listaltamme: