Arpan kesä on ollut kiireinen. Kymmenien keikkojen oheen on mahtunut uuden Muovipussi kummittelee -levyn viimeistelyä. Eräs mieleenpainuvimmista hetkistä kesällä oli konsertti Keskipohjanmaan Kamariorkesterin kanssa Kokkolassa. Kamariorkesteri on parikymmenpäinen jousiorkesteri. Konserttia johti kapellimestari Mikko Pellinen. Myös sovitukset olivat Pellisen käsialaa.
– Harjoittelimme orkesterin kanssa kaksi päivää ennen konserttia. Mikko on käynyt katsomassa meidän keikkojamme ja teki suuren työn sovituksissa, rumpali Okko Saastamoinen kertoo.
Arpan keikat perustuvat pitkälti improvisaatioon, joten tarkkaan sovitettu konsertti orkesterin kanssa oli myös bändille erilainen kokemus.
– Kyllähän se oli lappujen tuijottelua pitkälti, Saastamoinen sanoo.
– Toisaalta oli hauskaa kokeilla myös soittamista suoraan nuoteista, jolloin improvisaatiolle ei ole kovin paljon tilaa. Siinä mielessä keikka oli hyvin erilainen, kitaristi Ville-Veikko Airaniemi jatkaa.
Arpasta eli Aaro Airolasta tuntuu hyvältä, että on bändi, jonka kanssa lähes mikä vain onnistuu. Airola hyödyntää yhtyeen osaamista omien ideoidensa jatkojalostamona. Kekseliäisyydelle on tarvetta myös silloin, kun erilaiset keikkapaikat vaativat tietynlaisia keikkoja. Vakiokokoonpanon keikkojen ohella Airola ja Airaniemi tekevät myös duokeikkoja. Joskus soitetaan bändin kanssa täysin akustisesti. Eri kokoonpanoilla kappaleista kuoriutuu aina uusia puolia, mikä viehättää artistia.
– Näiden kanssa voi soittaa lähes missä vain. Tyypillinen esimerkki on, että joku pyytää pieneen paikkaan keikalle hieman kevennetysti. Että ei ehkä koko bändiä, Airola kertoo.
Suosion myötä myös yleisön koko on kasvanut. Arpan musiikin eri tasot vetoavat moniin eri kansanosiin. Tämä on näkynyt etenkin ikärajattomilla keikoilla. Toisaalta konserttisaleihin on löytänyt tyypillistä festari- tai klubikeikkaa varttuneempaa kuulijaa.
– Eri ikäisiä on käynyt aina keikoilla, mutta ehkä sekin on vielä laajentunut suosion myötä. Tavastian ilmaiskeikalla skaala oli mieletön. Joku saattoi olla siellä vauvan kanssa, Saastamoinen kertoo.
– Ei suosio ainakaan ole vähentynyt, Airola summaa.
TRUMPETTI SAA HYVÄLLE TUULELLE
Arpan keikoilla on kuultu viime aikoina enenevässä määrin trumpettia Airolan soittamana.
– Huomasin tulevani aina hyvälle tuulelle kuullessani jonkun soittavan trumpettia. Se on soundi, josta olen haaveillut. Kämppiksen muuttokuormasta löytyi trumpetti, jolla aloin treenata. Olen soittanut trumpettia nyt suunnilleen vuoden päivät, Airola kertoo.
Inspiraatiota soittoon on ammennettu muun muassa Miles Davisin, Ilkka Arolan ja Verneri Pohjolan levyiltä ja keikoilta. Airola kuitenkin tunnustaa, ettei jaksa kuunnella ketään trumpetistia levytolkulla.
– Milesin levyt ovat monipuolisimmasta päästä. Niissä pysyy mielenkiintoisuus, Airola sanoo.
Muovipussi kummittelee on Arpan neljäs kokopitkä levy. Esikoinen Laavalamppuja julkaistiin vuonna 2020.
– Ajattelen, että niissä on paljon samaa. Kummastakin pyrittiin tekemään mahdollisimman hyvä, Airola pohtii.
Samalla yhteistyö on syventynyt sekä bändin että tuottaja Väinö Karjalaisen kanssa. Muovipussi kummittelee on äänitetty Karjalaisen ja Pekka Nisun Kvark-studiolla Helsingin Vallilassa tämän vuoden tammikuussa.
– Ihan kaikkea ei tarvitse enää selittää bändille. Nyt riittää, kun minä, Väinö ja V-V (Ville-Veikko Airaniemi) kävelemme Vallilan nepalilaiseen syömään. Siitä jo tietää, että Arppa on tekemässä levyä, Airola summaa.
Tuottajan nimi löytyy painettuna albumin etukannesta samasta rivistä muusikoiden kanssa. Karjalaisen rooli tuottajana on iso.
– Väinö saa ainakin minun soittimeni kuulostamaan myös äänitteillä siltä, miten rumpuja soitan. Hän saa taltioitua oleellisen, Saastamoinen sanoo.
Mikkien käyttö studiossa on yksi Arppa-soundia määrittävistä tekijöistä. Uutukaisella ja Valerialla mikkejä käytettiin säästeliäästi, kun taas Kinovalon alla (2021) on Saastamoisen mukaan levyistä hifimpi kuin muut.
Tekemisen tahti on kuitenkin muuttunut aikaisemmista levyistä. Airolan mukaan Muovipussi kummittelee tehtiin huomattavasti tiukemmalla aikataululla.
– Kappaleita sovitettiin vielä studiossa äänitysprosessin yhteydessä aika paljon, Airola kertoo.
Studiossa levyn pohjia äänitettiin kaksi kokonaista päivää. Keikkojen runsas määrä näkyi myös Kvarkilla. Itse äänitys ja yhteistyö sujui jouhevasti, eikä työ studiossa polkenut paikallaan missään vaiheessa.
– Kun porukalla vietetään paljon aikaa, toisen ideoihin on helppo tarttua ja jatkaa. Sovittamisen osalta asioita saadaan studiossa aika nopeastikin maaliin, Airaniemi kuvailee.
– Kvarkilla tekeminen on erittäin sujuvaa. Väinö tuntee studion ja laitteiston todella hyvin, eikä aikaa mene epäolennaisuuksiin, Airola sanoo.
ENEMMÄN TAI VÄHEMMÄN VALMISTA
Airola tuo kappaleet bändille enemmän tai vähemmän valmiina. Yksi vähemmän valmiista oli Johtotähti, josta bändille alun perin esiteltiin sanat, soinnut ja melodia.
– Kappaletta eteenpäin vievä kitarariffi syntyi omista ja yhteisistä musiikillisista vaikuttajista. Kappaleesta pääsee nopeasti jyvälle, kun samassa tilassa sitä pohtii viisi ihmistä. Arppa toki ohjaa, onko suunta oikea, Airaniemi summaa.
Tuottajan korvat tekevät myös paljon äänitysvaiheessa. Osaa levyn kappaleista on soitettu jo viime syksyn keikoilla.
– Kun sovitusta pyöritellään vielä studiossa, on hyvä, että paikalla on ulkopuoliset korvat ja hyviä ideoita, basisti Eero Seppä sanoo.
Muovipussi kummittelee -levyn kansi on Arpan levyistä ensimmäinen, joka on kuvitettu valokuvalla. Airolan mukaan siihen liittyy Blue Note -referenssi. Kanteen on kirjattu musiikkia työstämässä olleet henkilöt. Taittokin on tehty samalla tyylillä.
Levyformaattiin itsessään ei liity Airolan kohdalla erityistä rakkautta.
– Levy on kiva projekti, sillä se tulee valmiiksi. Välillä osuu ja välillä ei, Airola kertoo.
Levynteon aikana Airola on itse kuunnellut paljon yhdysvaltalaista soulmusiikkia sekä hiphop- ja r&b-artisteja, kuten Mac Milleriä ja Kendrick Lamaria.
Uuden levyn kappaleet ovat hieman aikaisempia lyhyempiä. Tämä johtuu ainakin osin täydestä kalenterista bändin ympärillä esimerkiksi keikkojen parissa.
– En ole kerennyt kirjoittamaan enempää. Ehkä joskus, kun on enemmän aikaa, syntyy pidempiä, Airola kertoo.
AKTIIVISTA PORUKKAA
Vaikka keikkoja on paljon, mitään erityistä rituaalia yhtyeellä ei ole ennen lavalle nousemista. Roudaus ja soundcheck tehdään ripeästi. Ennen lavalle menoa yleensä halataan ja toivotetaan kollegoille hyvää keikkaa.
Kovan keikkatahdin vuoksi yhteisoloa kertyy myös auton penkillä matkustaessa. Bändi usein saunoo yhdessä, mutta monesti jäsenet vetäytyvät tekemään kuka mitäkin. Sosiaalinen akku on kovilla.
– Jokainen käyttää vapaa-aikansa ymmärrettävästikin johonkin bändin ulkopuoliseen varsinkin nyt, kun maaliskuusta asti keikkoja on ollut todella paljon. Matkustaessa on myös hyvää aikaa tehdä omiaan, Saastamoinen kertoo.
Autossa ehtii toisaalta fiilistellä monenlaista musiikkia yhdessä. Kesän aikana keikkareissuilla on soinut reggaeta, kuten Jukka Poikaa ja Bob Marleyta, sekä Donny Hathawayn kaltaista soulia. Kappaleet päätetään kollektiivisesti.
– On ollut hienoa nähdä hyviä keikkoja yhdessä bändin kanssa. Erityisesti mieleen on jäänyt viimeisimpänä nähty Lord Est. JVG täräytti Ruisrockissa myös aika maukkaasti. Hyvää keikkaa on aina kiva kuunnella, Seppä hehkuttaa.
Eero Seppä liittyi yhtyeeseen Valeria-levyn jälkeen.
Airolan mukaan Seppä tuo yhtyeeseen sen enempää määrittelemättä paljon kaikkea hyvää. Tamperelaisen Sepän tausta on jazzmusiikissa.
– Olen aina ollut keikoilla ja soittanut bassoa. V-V:n olen tuntenut pisimpään. Yhtyeeseen on ollut erittäin helppo hypätä kyytiin, Seppä kertoo.
Okko Saastamoisen tausta on niin ikään jazzmusiikissa. Hän on julkaissut oman OK:KO-kvartettinsa kanssa kolme levyä.
– Meillä on ollut yksi keikka tänä vuonna. Olen jotain säveltänytkin, mutta energiaa ei ole juuri ollut.
Saastamoinen, Seppä ja Airaniemi soittavat lisäksi jazzia, soulia ja surf-musiikkia yhdistelevässä Anaconda Shark -yhtyeessä. Aikatauluhaasteita ei ole ollut, sillä kaikki kertovat priorisoivansa aikaansa Arpan yhtyeeseen luonnostaan.
– Kaikki ovat kerenneet kaikille keikoille. Sen suhteen ei ole ollut haasteita, Airola kertoo.
KITARISTIN VAPAAT KÄDET
Marraskuun alussa ensimmäisen sooloalbuminsa julkaiseva Ville-Veikko Airaniemi toteaa, että kitaristi saa Arpan yhtyeessä tehdä lähes mitä vain. Improvisaatiolle on tilaa rutkasti.
– Saa soittaa niin kuin soittaa. Jokaisella soittimella on paljon tilaa. Olen myös miettinyt paljon sitä, miten studiosta siirretään kitaraosuuksia livetilanteeseen. Se on liittynyt paljon kitarakamoihin.
Uudella levyllä tuota miettimistä ei tosin ollut kovin paljoa. Kitaristi muistelee soittaneensa yhden päällekkäisäänityksen koko levylle. Muut ovat olleet kappaleiden liveottoja.
– Totta kai kappaleet lähtevät elämään livenä. Aikaisemmilla levyillä olen saattanut soittaa useamman raidan, jolloin on täytynyt miettiä, mikä on kaikista olennaisinta. Näin on ollut esimerkiksi Kinovalolla, Airaniemi kertoo.
Airola kertoo, että levystä piti alun perin tulla Hannu LP. Se ei kuitenkaan näyttänyt hyvältä levyn kannessa.
– Pidin Ykspihlajassa (Airolan perheen kotipaikka Kokkolassa) nimeämisjuhlat, joissa soitin levyn koeyleisölle. Muutama ehdotti nimeksi Muovipussi kummittelee, ja siitä jäi itsellenikin hyvä fiilis. Levylle tavoitettiin jotain, mitä en aluksi tullut ajatelleeksi. Se on mielestäni aina hyvä juttu. Muovipussista tuli tosi hyvä.
Mutta miten se muovipussi oikein voi kummitella?
– Kappale on kirjoitettu samasta näkökulmasta kuin Paha meno Pengerkadulla. Muistan Pengerkadun-asunnostani, kun muovipussi rapisi itsekseen eteisessä. Siitä tuli idea kummittelevasta muovipussista, Airola kertoo.
Teksti: Artturi Siromaa
Haastattelu on julkaistu Soundissa 9/24.