Jazzin niin kuin minkä tahansa tyylilajin suosio on kulkenut aaltoina. Viimeisin suosion aalto nostatti jazzin musiikin meressä taas korkeammalle yli kymmenen vuotta sitten, ja tyylilaji onkin internetin ja sosiaalisen median ansiosta saanut entistä enemmän nuoria kuuntelijoita.
Saksofonisti Kamasi Washingtonilla on ollut iso rooli jazzin elpymisessä; hänen ylleen laskettiin eräänlainen uuden ajan John Coltranen tai Sun Ran viitta The Epic -albumin mullistaessa jazzkenttää kymmenen vuotta sitten.
– Kun The Epic julkaistiin, minusta tuntui, että se johdatti ihmisiä paitsi oman musiikkini, myös muun musiikin pariin. Sellaisen musiikin pariin, jota minä itse rakastan kovasti. Tulin iloiseksi siitä, että ihmiset olivat avoimempia ajatukselle jazzista, Kamasi Washington muistelee levyn saaman suosion aiheuttamia tuntemuksia.
The Epic keräsi ilmestyessään ylistäviä arvioita musiikkimediassa ja levisi nopeasti suosituksina internetissä. Se mainittiin lukuisissa vuoden parhaiden albumien listauksissa, ja Washington pääsi esiintymään ympäri maailmaa. Vaikka suosio on tuonut välillä myös negatiivisia lieveilmiöitä, pitää saksofonisti jazzin kasvanutta suosiota positiivisena asiana.
– Jazzia kuulee nykyään Coachellan kaltaisilla isoilla festivaaleilla, ja se on minusta kaunis asia. Niin kuin kaiken muunkin kohdalla, suosio voi tehdä siitä liian kaupallista. Toivon jazzin voivan pysyä vapaana ja sellaisena musiikkina, jota tekevät ihmiset rakkaudesta eivätkä pelkkä rahan kiilto silmissä.
Washington julkaisi viidennen studioalbuminsa Fearless Movement toukokuun alussa. Albumi otti peräti kuusi vuotta valmistuakseen, sillä edellinen Heaven And Earth -levy ilmestyi vuonna 2018. Hän pitääkin itseään säveltäjänä, joka ottaa aikansa yksityiskohtien hiomisessa.
– Kappaleiden säveltämisessä kestää usein pitkään. Annan itselleni aikaa miettiä niitä, ja joskus olen puuhastellut jonkin aihion parissa vuosia. Yritän saada kiinni siitä, mitä kappaleiden tulisi olla.
Pitkään työstetyt kappaleet kaavioituvat nuottipaperille säntillisesti. Kuten musiikista saattaa kuulla, on Washington tarkka myös sovitustensa suhteen ja merkitsee kaiken selkeästi ylös.
– Kun kirjoitan kappaleet ylös, teen sen hyvin tarkasti. Teen hyvin selkeän kartan. Ja koska kappaleilla on niin selkeä suunta, se saa ne ehkä kuulostamaan enemmän läpisävelletyiltä kuin mitä ne oikeasti ovat.
Studion tunnelmaa
Kamasi Washingtonin bändissä soittavilla muusikoilla on paljon vapautta vaikuttaa suuntaan, mihin musiikki liikkuu. Vaikka Washingtonilla itsellään onkin vahva visio sävellystensä luonteesta, on sovitusten välissä tilaa jokaisella ilmaista itseään vapaasti.
– Joskus jokin kappale tuntuu kestävän studiossa tunnin verran, Washington sanoo.
– Emme koskaan kuitenkaan nauhoita kovin montaa ottoa, maksimissaan ehkä kolme. Mutta joskus jokin otto tuntuu liian pitkältä, ja jäämme jumiin johonkin osioon, jossa meillä ei oikein ole mitään sanottavaa. Minun musiikkini luonne on, että se avautuu hieman hitaammin, ja kappaleella kestää ennen kuin se lähtee kunnolla käyntiin.
Washingtonille on tärkeää luoda musiikin tallennusta varten tietynlainen ympäristö. Kosminen jazz vaatii manifestoitumiseen paljon enemmän kuin kylmät kattovalot ja hurisevat kaiuttimet.
– Studio on hyvin steriili ympäristö. Ympärillä on kaapeleita, mikrofoneja ja vilkkuvia valoja. Mutta yritämme aina luoda tunnelmaa himmentämällä valoja ja sen sellaista. Kokemuksen kautta oppii pikkuhiljaa rinnastamaan studion live-tilanteeseen, missä energian pystyy tuntemaan paremmin. Se voi jopa saada aikaan vielä henkisemmän tilan.
– Ja ennen kuin me edes emme soitamme tai äänitämme, me juttelemme ja vitsailemme. Puhumme musiikista ja vietämme sen parissa paljon aikaa leikkien eri ideoilla. Opimme tavallaan tuntemaan sen.
Kyseinen prosessi vie musiikin usein täysin erilaiseen suuntaan siitä, mitä Washington oli alun perin suunnitellut. Näin on hänen mukaansa käynyt poikkeuksetta jokaisen albumin kohdalla.
– Se johtuu siitä, että ympäröin itseni upeilla ja luovilla muusikoilla. Minulla on jokin idea, mutta sitten Cameron (Graves, pianisti) saattaakin soittaa jollain hyvin erityisellä tavalla, joka muuttaa minun näkemykseni kappaleesta.
Fokus siirtyy
Fearless Movement on uudenlainen albumi Washingtonin tuotannossa. Sen lisäksi, että levyn tekeminen kesti pitkään maailman mullistusten sekä musiikillisen itsereflektion takia, vaikutti sen materiaaliin syvästi myös Washingtonin tyttären syntymä muutama vuosi sitten.
– Ennen hänen syntymäänsä keskityin elämässäni pelkästään itseeni. Elämäni keskipisteenä olivat minä sekä musiikki. Ja sitten yhtäkkiä, kun hän syntyi, ne eivät enää olleetkaan sitä, vaan hänestä tuli keskipiste. Ja se pelotti minua, koska minä en ollutkaan enää itse tärkein asia omassa elämässäni. Ja me muusikot tykkäämme asettaa musiikin yleensä etusijalle.
Luonnollisesti asioiden uudelleenpriorisointi herätti myös huolenaiheita siitä, katoaisiko musiikista jonkinlainen terä. Vaikuttaisiko tyttären syntymä negatiivisesti luovuuteen? Näin ei kuitenkaan käynyt, ja uudella levyllä jopa kuullaan Washingtonin tyttären säveltämä melodia.
– Huomasin, että tyttäreni syntymä antoi minulle uudenlaista rakkautta ja ymmärrystä. Sellaista pyyteetöntä rakkautta, joka on aina läsnä kaikesta huolimatta. Se lisäsi rakkauden määrää sydämessäni, mikä puolestaan teki musiikistani parempaa. Musiikistani tuli parempaa siinä asemassa, mihin se siirtyi väistyessään elämäni kärjestä.
Musiikin siirtyminen pois elämän pääfokuksen paikalta oli muusikolle itselleen ”valaiseva” kokemus. Henkisyys ja ymmärrys ovat olleet Washingtonin albumeilla keskeisinä teemoina, joten täysin uusi kokemus oli tervetullut.
– Musiikki istuu paremmin tälle uudelle paikalle kuin siihen missä se oli aikaisemmin. Oli hyvin valaisevaa ottaa askel kohti sen tajuamista, missä minun pitäisi olla. Koska suurimmalle osalle ihmisistä pitää paikkansa se, että tartumme sellaisiin asioihin, joista meidän pitäisi oikeasti päästää irti.
Syntymisen ihme sai muusikon miettimään perintöään, jonka jättää maailmalle.
– Minulle alkoi valjeta oma kuolevaisuuteni. Samalla kuitenkin mietin omaa kuolemattomuuttani, sillä tyttäreni tulee elämään minun jälkeeni ja näkemään asioita, joita en itse ehkä tule näkemään. Tämä heijastui myös säveltämääni musiikkiin.
Jazz on tanssimusiikkia
Uusi perspektiivi kuuluu läpi koko albumin. Washingtonin itsensä mukaan levy sisältää ”tanssimusiikkia”, ja sillä kuuluukin vaikutteita laajasti aina hip hopista Steve Reich -tyyliseen minimalismiin. Levyllä on mukana kosolti erilaisia vierailijoita, kuten räppäri André 3000, monilahjakkuus Terrace Martin, basistivirtuoosi Thundercat sekä laulaja BJ The Chicago Kid.
– Kaikki vaikutteeni tulevat lähes alitajuntaisesti. Kun kuuntelen musiikkia, päässäni alkaa liikkua erilaisia ideoita. Nuo ideat kulkeutuvat sitten niihin kappaleisiin, joita milloinkin teen. Suurimman osan ajasta minä yritän kuuntelijan tavoin miettiä, että mistä mikäkin vaikute on tullut musiikkiini. Minä vain yritän metsästää sitä soundia, joka on sydämessäni ja mielessäni, enkä aina tiedä tarkkaan, että mistä se on peräisin.
Washington nimeää levyn vaikuttajiin kuuluneen esimerkiksi etiopialaismuusikko Mulatu Astatken, vanhan liiton hip hopin, breakbeatin sekä funk-yhtye Parliamentin.
– André ja minä olemme kumpikin tehneet yhteistyötä Carlos Niñon kanssa. Kyse on vapaasta musiikista, jonka tarkoituksena on tutkia muotoja ja ääniä, jotka eivät ole kovin tyypillisiä. Et tee sitä, mitä kuvittelet sinun olevan tarkoitus tehdä, vaan tutkit kaikkia mahdollisuuksia.
Mitä tulee termiin ”tanssimusiikki”, Washington kertoo kyseessä olevan enemmänkin liikettä ja itsensä ilmaisua liikkeen kautta kuin tanssittavaa teknomusiikkia. Siirtymä kosmisista konsepteista maan pinnalle on perua isäksi tulemisen kokemuksesta.
– Koin, että haluan tehdä sellaisen levyn, jonka tahtiin ihmiset haluaisivat liikkua. Mietin useita eri tanssin muotoja, en vain jotain tiettyä. Eri kappaleet antavat vapauden eri tulkinnoille siitä, mitä se voisi olla. Levyllä on kappale nimeltään Prologue, ja sen rytmissä oli jotain sellaista, joka inspiroi minua syvästi. Olen aina nauttinut ajatuksesta, että ihminen voi saada musiikkiin sellaisen yhteyden, että he haluavat liittää siihen sekä kehonsa että sielunsa.
Tanssin ja jazzin yhteys on ollut läsnä Washingtonin elämässä jo lapsesta asti. Yksi hänen tädeistään on arvostettu tanssija, joka saattoi luoda koreografian John Coltranen tai vaikkapa Pharoah Sandersin musiikin tahtiin.
– Vartuin katsoessani hänen tanssimistaan ja hänen tanssiteatteriaan tulkitsemassa hyvin ilmaisuvoimaista musiikkia. Minä myös soitin heidän kanssaan. Sen jälkeen olen soittanut paljon myös sellaisia tyylilajeja, jotka ovat tanssimusiikkia. Ja myös minun tekemäni musiikin tahtiin voi ehdottomasti tanssia. Aikaisemmin en ole välttämättä ajatellut niin tietoisesti, mutta tämän levyn kohdalla se oli minulla tarkoituksenani.
Yksi yleisesti toistettu kertomus on se, että jazz menetti valtavirtasuosionsa sen jälkeen, kun tanssittava big band -musiikki vaihtui teknisempään ja korkeatempoisempaan bebopiin. Mutta kuten Washington itse tietää, asia ei ole suinkaan niin yksinkertainen, sillä ihmiset tanssivat erittäin mielellään myös trumpetisti Dizzy Gillespien soiton tahtiin. On kuitenkin totta myös se, että konserttisaleissa harva uskaltaa tanssia samalla energialla kuin vaikkapa popkeikoilla.
– Joskus jokin tietty ajatus musiikista vaikuttaa vahvasti siihen, miten yhteiskunta ajattelee kyseisestä tyylistä. Ehkä ajatus siitä, että jazz on jotain sellaista, jonka tahtiin ei tanssita, vaikuttaa negatiivisesti siihen, miten jotkut näkevät sen. Mutta minulle jazz on yksi eniten ilmaisevimmista ja vapaimmista musiikkityyleistä. Se on täydellistä musiikkia tanssimista varten.
Teksti: Samuel Järvinen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 5/24.
