–Kun Bloodred Hourglassilla oli aikoinaan ensimmäinen Helsingin-keikka, me järjestettiin sinne bussikuljetus Mikkelistä. Tällä tempauksella todistettiin stadilaisille ainakin se, että savolaiset ovat kiitettävän hullua porukkaa. Vai mitä muuta siitä pitäisi ajatella, kun linja-autollinen railakasta ryhmää lähtee demobändin keikalle monen sadan kilometrin päähän?
Rumpali Jarkko Hyvösen kertomus toimii osuvana esimerkkinä Bloodred Hourglassin tavasta tehdä asioita vähän omalla tavallaan. Mikä parasta, tämä omintakeinen ahkerointi on kantanut kiistämätöntä hedelmää, ja melodisen death metalin laveassa maailmassa operoivan Bloodred Hourglassin tähti onkin ollut nousussa pian kahdenkymmenen vuoden ajan.
– Monen bändin innostus tuntuu syystä tai toisesta sakkaavan jossain vaiheessa, mutta meidän into ei ole koskaan laantunut. BRHG:ta on puskenut eteenpäin esimerkiksi se, että me on aina katsottu vähän kauemmas horisonttiin ja pyritty tekemään suunnitelmia pidemmälle ajalle. Meille on ollut aina selvää se, että hevihommissa on turha odottaa nopeita lottovoittoja, hymähtää kitaristi Lauri Silvonen.
– Ehkä savolainen hulluus on vaikuttanut siihenkin, ettei me olla tajuttu laittaa pillejä pussiin, nauraa Hyvönen.
– Vakavammin sanoen: jos metaforia miettii, niin me ei aikoinaan lähdetty rynnimään satasen sprinttiä vaan tiedostettiin se, että edessä on pikemminkin hidastempoinen maraton, ja matkaa pitää tehdä kärsivällisesti askel kerrallaan. Nyt on taivallettu jo hyvä tovi, mutta toivottavasti kilsoja on vielä paljon jäljellä!
Ajan kanssa
Kun pandemia sulki maailman alkuvuodesta 2020, se oli tyly isku myös Bloodred Hourglassille, ja esimerkiksi hartaasti odotettu Euroopan-kiertue kaatui rytisten. Jo esille tullut pitkä juoksu on kuitenkin pitkä juoksu, ja tänä päivänä tuo virusten täyttämä aikakausi näyttäytyy Bloodred Hourglassin kohdalla aivan erilaisessa valossa.
– Koronasurkeudessa oli meidän kannalta yksi hyvä puoli: saatiin tehdä Your Highness -studioalbumi ajan kanssa, ilman minkäänlaista kiirettä. Jos rundit olisivat pyörineet koko ajan täydellä teholla, me oltaisiin varmasti oltu jonkinasteisessa kusessa aikataulujen kanssa, Hyvönen miettii.
Syksyllä 2021 ilmestynyt Your Highness on äärimmäisen tärkeä palanen Bloodred Hourglassin tarinassa. Aikaisempia kokeilevampi albumi nimittäin todisti niin yhtyeelle kuin faneillekin sen, ettei taistelu kaipaa yhtä miestä – yhtään väheksymättä Antti Nenosen giganttista kontribuutiota aiemmille levyille.
– Antti toimi pääsäveltäjänä yhtyeen uran alusta asti, mutta Godsend-albumin (2019) jälkeen hän päätti siirtyä sivuun. Se oli kova paikka, mutta onneksi saatiin tilalle älyttömän taitava Joni Lahdenkauppi, sanoo Silvonen.
Ja kun kitaraosaston ovi kerran narahti, lähes samalla aukaisulla sisään asteli kaksi miestä. Nenosen varsinaiseksi korvaajaksi tullut Lahdenkauppi sai nimittäin seuraa myös Eero Silvosesta.
– Godsend kelpasi jengille varsin hyvin, ja me toki tiedostettiin, että seuraavan levyn täytyy olla todella, todella tasokas – Antin lähdöstä huolimatta. Mietittiin erilaisia vaihtoehtoja, ja päätettiin sitten pyytää veljeni Eero mukaan Your Highness -sessioihin, niin tuotannolliselle kuin sävellykselliselle puolelle. Eero on musiikillisesti älyttömän lahjakas tyyppi, ja hänen työpanoksensa sitten ylittikin kaikkien odotukset, Silvonen nyökkää.
– Kun Your Highness oli sitten purkissa, alettiin kuvata musavideoita. Edellisenä iltana ennen ekoja videosessioita laitettiin Eerolle viestiä, että kiinnostaisiko muuten liittyä bändin viralliseksi jäseneksi. Että jos nappaa, niin huomenna olisi kuvauksia. Kyllähän herraa kiinnosti!
Jatkumoa kokeiluille
Jos Bloodred Hourglassin metallimaraton onkin tähän mennessä edennyt tasaisen tappavaa vauhtia, nyt käsillä tuntuu olevan jonkinlainen kirivaihe. Samalla kun bändin uusiksi mennyt kokoonpano on löytänyt hieman uudenlaisen musiikillisen uoman, yhtyeen taustalle on ilmestynyt väkeviä puskutraktoreita.
– Saatiin manageridiili Till Dawn They Count -yhtiöltä, jonka muita yhtyeitä ovat esimerkiksi Nightwish, Sonata Arctica ja Beast In Black. Euroopan-keikkojen myyjäksi taas tuli isossa liigassa painiva Contra Promotion, rumpali kertoo.
Vaikutusvaltaistenkin taustavoimien työ helpottuu huomattavasti, kun heidän käsiinsä ojennetaan mahdollisimman moniin lukkoihin sopivia avaimia. Bloodred Hourglass vastaa tähän huutoon kaivamalla työkalupakistaan vastustamattoman tiirikan: nimittäin uuden How’s The Heart? -studioalbumin.
– How’s The Heart? on monin tavoin jatkumoa edelliselle levylle. Kun valmisteltiin Your Highnessia, sinne päätyi monenlaisia kokeiluja, ja nyt mentiin samalla polulle vielä pidemmälle. Esimerkiksi Josesta (Moilanen, basso) on kehittynyt ihan hillitön synthwave-velho, hymyilee Silvonen.
– Kun alettiin kirjoittaa How’s The Heartia, ensimmäiseksi syntyi biisi Of Course I Still Love You. Kappaleeseen ei tullut lainkaan kitarasooloa, vaan oletetulla soolopaikalla onkin laulu- ja synavetoinen väliosa. Luovuudelle tulee paljon uutta tilaa, kun kaikkia biisejä ei rakenneta perinteisellä tavalla.
– Kun sävellyssavotta jatkui, pöydälle ilmestyi esimerkiksi The Sun Still In Me. Syntikka on usein taustalla hevibiiseissä, mutta The Sun Still In Men pääosassa on EDM-henkinen synamelodia. Toki myös kitarat räyhäävät entiseen malliin, mutta ne on tällä kerralla miksattu taustalle. Kun tutut asiat kääntää päälaelleen, lopputulos saattaa olla hyvinkin tuoreen kuuloinen.
Uuden albumin kokeilevin ja suoraviivaisin teos on silti nimikappale How’s The Heart?.
– Se on varsin erilainen BRHG-biisi, ja siinä saattaa kuulla esimerkiksi Bring Me The Horizon -vaikutteita. Kun päätettiin julkaista How’s The Heart? myös singlenä, tiedostettiin toki se, että luvassa on kaikenlaisia kommentteja näppäimistösoturien suunnalta. Onneksi meidän nahka on jo sen verran paksu, ettei kaikenlaisen huutelun takia jaksa pahoittaa mieltä.
Kaikkien näiden ”synapuheiden” jälkeen lienee paikallaan painottaa myös sitä, että uusista tuulista huolimatta Bloodred Hourglass kuulostaa edelleen täysin itseltään.
– Jos puhutaan vielä vähän singlevalinnoista, niin mehän julkaistiin ennakkopalana myös biisi The End We Start From. Se taas on vanhaa tuttua BRHG:ta eli isoihin kitaramelodioihin pohjautuvaa melodista death metalia.
Hienoja stooreja
Otetaanpa sitten aasinsilta mainitusta Bring Me The Horizonista. Niin kyseinen brittiyhtye kuin vaikkapa In Flames ovat tehneet tahoillaan ennakkoluulotonta työtä, ja sellainenhan tunnetusti ärsyttää puritaanisimpia hevipiirejä. Mutta onko tämä kaksikko osoittanut omalla tekemisellään Bloodred Hourglassille, ettei kokeiluja kannata karttaa?
– Varmasti. Molemmat yhtyeet ovat hienoja stooreja siitä, että bändi voi uusiutua radikaalistikin, menettämättä silti kosketusta omiin juuriin, sanoo Hyvönen.
– Toki hienoja esimerkkejä löytyy lähempääkin. Esimerkiksi Mokoma on ollut minulle kova juttu Kurimuksesta ja Tämän maailman ruhtinaan hovista lähtien. He ovat myös tehneet monia rohkeita ratkaisuja niin musiikillisten kuin ulkomusiikillisten – Sakara Records ja niin edelleen – asioiden äärellä vuosien varrella, lisää Silvonen.
Esiin täytyy nostaa myös Nightwish, sillä yhtyeen Human :II: Nature -albumilta (2020) löytyy kappale How’s The Heart. Kiteeläisillä ei toki ole lausahdukseen patenttia, mutta kiinnostaa tietenkin kuulla, miten Bloodred Hourglass päätyi samaan lopputulokseen.
– En tiedä mitä se kertoo minusta, mutta kun Jaredi (Koukonen, laulu) esitteli idean meille, en ollut kuullut Nightwishin How’s The Heartista mitään, naurahtaa Hyvönen.
– Kun asia tuli sitten ilmi, totta kai me puntaroitiin asiaa monelta kantilta. Mutta loppujen lopuksi ajateltiin, että eiköhän maailmaan mahdu kaksi How’s The Heartia, lisää Silvonen.
Mitä How’s The Heart? tarkoittaa Bloodred Hourglassin tapauksessa?
– Eräs ihminen kysyi taannoin tuon kysymyksen Jaredilta. Siitä se lähti. Uuden levyn tekstimaailmassa puhutaan sydänsuruista, ja siellä käydään läpi menetyksen ja surun erilaisia vaiheita, kuvailee rumpali.
– Ihan loppuun asti ei kuitenkaan murehdita, sillä levyn päättävä nimibiisi on ”positiivinen high note”. Että vaikka onkin ollut hemmetin vaikeaa, niin sydän ei ole silti lakannut lyömästä.
Positiivisuudesta puheen ollen, Bloodred Hourglass on ehdokkaana ”vuoden positiivisin mikkeliläinen” -äänestyksessä.
– Biiseissä kanavoidaan ulos negatiivisia juttuja, mutta tyyppeinähän me ollaan hyvinkin positiivisia ja elämänmyönteisiä. Läppä lentää todella kiitettävästi. Saapa nyt sitten nähdä, miten äänestyksessä käy, nauraa Hyvönen.
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 9/23.