Älä vain sano, että tästä tulee yksi niistä haastatteluista, joissa meiltä tivataan erikseen, että olemmeko poliittinen bändi, keskellä ruuhkaa videopuheluun vastaava Mark Bowen virnuilee, kun aloitamme keskustelun kevyesti miettimällä sitä, onko Idlesin kaltaisen bändin vaikeaa keskittyä musiikin tekemiseen, kun maailma ympärillä palaa.
Idles-kitaristi vaikuttaa olevan hieman närkästynyt siitä, että maailmantilanteen kiehuessa kaikkialla aiemmin valveutuneeksi osoittautuneelta bändiltä halutaan kommentteja uuden Tangk-albumin sijaan Ukrainasta, Lähi-Idän tilanteesta tai Brexitistä, joka on tietenkin koskettanut brittibändinä runsaasti viimeisen muutaman vuoden aikana.
– Sanoisin, että maailmassa vallitsee juuri nyt niin mustavalkoinen vastakkainasettelu, jossa on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, eli edustaa jompaa kumpaa puolta, ja sama pätee myös siihen, mitä bändi voi edustaa, hän jatkaa.
– Kaikkialla on konflikteja. Ukrainassa ja Palestiinassa on meneillään kansanmurha. On tietenkin hirvittävää nähdä tätä kaikkea uutisissa ja huomata, että omat päättäjämme tukevat toimintakyvyttömyydellään näitä kansanmurhia.
Mietteliäs Joe Talbot luettelee, miten yksilö voi vaikuttaa pienillä asioilla kuten ottamalla kantaa sosiaalisessa mediassa, osallistumalla mielenosoituksiin ja lahjoittamalla hyväntekeväisyyteen. Tai vaikka tekemällä musiikkia.
Hän sanoo törmänneensä aamupäivän haastatteluissa siihen, että bändiä jopa haastetaan sen suhteen, onko tällaisena maailmanaikana oikein tehdä musiikkia, vai pitäisikö aika ja energia suunnata muuhun?
– On kuvastavaa, että nykyään bändin pitäisi joko pitää turpansa kiinni, alleviivata olevansa viihdettä tai olla koko ajan ottamassa kantaa kaikkiin asioihin, ihan kuin asiat olisivat näin yksitotisia, laulaja pudistelee päätään.
– Me emme tee musiikkia yhdellä ainoalla agendalla. Me Idlesissa haluamme sanoa ääneen, kun jokin asia maailmassa on epäoikeudenmukaisesti. Me Idlesissa sanomme myös ääneen, kun jokin asia on iloitsemisen arvoista. Samalla me teemme musiikkia, joka tarjoaa yhtälailla ajattelemisen aihetta ja eskapismia. Onko se jonkun mielestä väärin?
Yhteenkuuluvuutta etsimässä
Parivaljakko jatkaa nyökkäilemällä toisilleen, kun kumpikin kertoo vuorollaan siitä, että Idlesille on ollut aina tärkeää kirjoittaa siitä, miten he itse kokevat maailman ja elämän, eikä saarnata kaikissa aiheissa, mikä on oikein tai väärin.
– Asia on niin, että jos olet muusikko, olet esillä ja ilmaiset itseäsi ja ajatuksiasi, ja se itsessään on jo osa poliittista prosessia, koska mistä tahansa asiasta puhuminen tai vaikeneminen ovat yhtälailla kannanottoja, Talbot summaa.
– Tangk-albumilla kirjoitamme yhä yhtä lailla rakkaudesta kuin kirjoitamme yhteiskunnastakin, koska ne kietoutuvat täysin yhteen. Maailmassa, ja pelkästään täällä Britanniassa, tapahtuu niin paljon asioita, joista uupuu täysin rakkaus, että on tärkeää että kerromme musiikkimme kautta omalla tavallamme, miltä tällainen rakkauden uupuminen tuntuu.
Koko Idlesissa on Bowenin mukaan kyse samasta asiasta kuin kenen tahansa ihmisen elämässä: me kaikki haluamme löytää yhteyden muihin ihmisiin, ja sitä voi jopa kutsua ymmärryksen etsimiseksi, ja Idlesin keino tähän on musiikki.
– Kysymme albumilla, mitä tapahtuu, kun ihmisyydestä otetaan pois rakkaus, empatia, myötätunto ja intohimo, mikä liittyy tietenkin myös siihen, mitä politiikassa ja maailmalla tapahtuu tällä hetkellä, koska ihmiset ovat ajautumassa koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi turvallisuudentunteesta. Epäinhimillisyydestä on tullut vallan tae.
Talbot tarttuu Idlesin päämääriin ja hymähtää, että on myrkyllistä keskittyä tekemään musiikkia rahankiilto silmissä, koska sekin on eräänlainen osa kapitalismia, jos musiikki perustuu sydämen sijaan laskentakaavoihin ja numeroihin.
Hän sanoo perustaneensa Idlesin juuri siitä syystä, että hän oli yksinäinen ihminen, joka ei tuntenut kuuluvansa mihinkään. Sen sijaan että hän olisi alkanut myrkyttää maailmaa ympärillään pahalla olollaan, hän avasi sydämensä.
– Haluammeko tulla toimeen Idles-bändin levyillä ja kiertueilla? Totta helkkarissa haluamme. Mutta sen pitää olla täysin läpinäkyvää. Tangk sisältää kappaleita, joissa ei kierrellä mitään. Jos se menestyy, hyvä. Jos ei, olkoon niin.
Idlesin asenteesta kertoo paljon se, ettei sen tunnelma ole hyökkäävää tulella tulta vastaan käymistä vaan kipinä on yhä rakkaudentäytteinen. Bowen sanoo bändin keskittyneen tietoisesti välttelemään kyynistymistä.
– Me emme ole koskaan heilutelleet keskisormiamme mihinkään suuntaan, että haistakaa vittu, pitäkää turpanne kiinni ja kuunnelkaa kun me kerromme, miten asioiden tulee mennä tai miten elämää tulee elää.
– Älkää ymmärtäkö väärin. Jos kuuntelette Tangkin kappaleita, siellä ollaan välillä hyvinkin aggressiivisia. Tämä johtuu siitä, että joskus tarvitaan osoituksia ihmisyyden rumimmista puolista, jotta ne kauneimmat puolet korostuvat.
– Olemme kuin Troijan hevonen, Talbot tokaisee ja sanoo tarkoittavansa tällä sitä, että päällisin puolin Idles saattaa vaikuttaa joskus hyvinkin hyökkäävältä, mutta sisältä löytyy viisi tavallista kaveria, jotka haluavat vain rakastaa.
– Ihmiset kaikkialla ovat peloissaan ja jos me pystymme tarjoamaan Tangk-kappaleilla ja konserteillamme edes hetken sellaista tunnetta ihmiselle, että hän ei ole yksin tässä maailmassa, olemme jo saavuttaneet paljon.
Impulsiivisuutta ja pidättäytyväisyyttä
Tangk on albumi, joka ei ainoastaan kuulosta joltain, vaan se tuntuu koko ajan. Albumin jokaisesta melodiasta ja riffistä voi aistia, että niillä kaikilla on merkitys bändin jäsenille, eivätkä he tee mitään huolettomasti.
Tekstittäjänä ja säveltäjänä tämä tarkoittaa Talbotille tasan tiettyä asiaa: Idlesin ilmaisun on oltava suoraa ja vilpitöntä, koska maailma on jo valmiiksi niin monimutkainen paikka, että musiikin on iskettävä kiertelemättä asiaan.
Hän sanoo kysyvänsä itseltään, saako hän enemmän kipinää musiikin tekemiseen myönteisistä vai kielteisistä asioista, koska sosiaalinen media on mennyt siihen suuntaan, että siellä saadaan eniten intohimoa raivoamisesta ja ilkeydestä.
– Huomaan usein olevani aika lapsellinen ja reagoivani liian impulsiivisesti. Saatan räjähtää tai innostua jostain asiasta niin kovasti, että minun on vaikeaa tunnistaa, milloin se tunne on hyvä juuri sellaisenaan ja milloin on hyvä vetää henkeä hieman. Joskus on hyvä laittaa fiilikset musiikkiin heti, joskus vasta sitten kun sitä on haudutellut hieman.
– Kuulette levyllä molempia puoliani. Idea 01, A Gospel ja Hall & Oates ovat peräisin voimakkaasta tunnereaktiosta, mutta ne vaativat aikaa ja sävyn muodostumista ennen valmiita kappaleita. Sitten taas Dancer, Pop Pop Pop ja Gratitude ovat peräisin täysin pitelemättömästä ensimmäisen fiiliksen euforiasta, joka sekin on usein todella tärkeää.
Yksi Idlesin luovuuden avaimista on Talbotin mukaan juuri se, että Mark Bowen on hänen mielestään selvästi harkitsevaisempi, tasapainoisempi ja vakaampi ihminen, joka toimii erinomaisena vastavoimana hänelle.
– Kaikki asiat ovat Joelle elämän ja kuoleman kysymyksiä ja saatan olla aika raivostuttava, kun kohautan jollekin hänet kihisemään saavalle asialle olkapäitäni ja hymähdän, että ”tjaah” tai ”katsellaan”, Bowen naurahtaa toverilleen.
– Minä en aina ole täysin sinut pragmaattisuuteni kanssa ja ihailen sitä, miten suoraan Joe kykenee kirjoittamaan tälläkin levyllä äitinsä kuolemasta samalla kun alan itse epäillä, haluaisinko sittenkin pitää tietyt tuntemukset sisälläni tai ketä kiinnostaa minun ajatukseni. Sitten Joe tsemppaa minua olemaan oma itseni, ja siitä syntyy Idlesia.
Molemmat Idles-jäsenet ovat yhtä mieltä siitä, että Tangk-albumilta löytyy paljon inhimillisiä ristiriitoja. He ovat kuvanneet tilanteita, joissa huomaa hymyilevänsä itkiessään vain sen takia, koska nauttii siitä miten voimakkaasti surunkin äärellä voi tuntea. Tai miten huonon omatunnon voi saada siitä, kun saa hetken mielihyvää raivosta.
Bowen vinkkaa ystävälleen, ettei voisi koskaan kirjoittaa kappaleita ilman yhteistä sparrailua.
– Levyn pisin kappale on Roy. Kuulette siitä aika varhaisen, alkukantaisen version. Jossain vaiheessa se oli eksymässä erilaiseen, ilottomampaan suuntaan. Olimme vähällä tehdä Idlesista vähemmän Idlesin kuuloista. Tämä oli niitä hetkiä, kun Joe sanoi, että nyt palaamme samaa polkua taaksepäin kaiken alkulähteelle. Hän oli oikeassa.
Teksti: Aki Nuopponen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 1/24.
