Haastattelun ensimmäinen osio julkaistiin Soundin sivuilla jo aiemmin. Lue jutun alkupuoli täältä.
Keittiön pöytä on ehdottomasti Behmin kartanon tärkein osa.
– Mulla on useampikin työhuone, mutta en oikein viihdy niissä. Käytännössä olen tehnyt keittiön pöydällä kaikki ne biisit, jotka olen itse tuottanut. Tyypillisenä työpäivänään Behm herää aamulla kuuden jälkeen ja istuu keittiössä monta tuntia ”koodaamassa”, eli tuottaa biisejään Logic-ohjelmalla.
– Mutta sitten voi olla, etten tee viikkoon yhtään mitään, odottelen vain, että tulee jotain.
Vuoden kestäneen vaikean kauden jälkeen ideoita siis alkoi tulla ja umpisolmu lähti aukenemaan. Avainasemassa oli, että Behm on oppinut tuntemaan oman luovuutensa säännöt. Ideoille täytyy olla koko ajan auki, ja napata talteen kun ne ovat tulossa.
– Minä kunnioitan luovuuttani tosi paljon ja annan sille tilaa. Se tapahtuu aika harvakseltaan, mutta sitten kun jotain tapahtuu, niin yleensä sieltä tulee tosi hyviä juttuja. Minulla luovuus tulee pienissä erissä, ja se on oikeastaan tosi ihanaa.
Behm sanoo toisinaan vertailevansa omaa työtahtiaan muihin. Miksi muut tekevät ja julkaisevat niin paljon enemmän?
– Miksi minulla kestää? Mutta olen tajunnut, että on ensinnäkin hyvä muistaa, että minä teen enimmäkseen yksin, ja monilla muilla on vähintään työpari. Se on ihan eri asia kuin että joudut pähkäilemään itseksesi. Minäkin olen kokeillut pitkästä aikaa tehdä sessioita, ja onhan se ihan eri asia, kun siinä on kaksi ihmistä tekemässä. Hommat etenee. Mutta olen myös huomannut, että ei se ole niin palkitsevaa kuin että onnistuu tekemään yksin koko palapelin.
Luomiseen liittyy kaikilla onnistumisen ja epäonnistumisen tunteiden irrationaalinenkin vuorottelu. Siitä havainnosta syntyi kappale Egokatastrofi, josta löytyy albumille nimen antanut rivi ”Enkä väitä että olisin nero/mun ja muiden välillä on vain merkittävä ero” sekä toisaalta ”Enkä tiedä mistään todella mitään, kuinka kelvottomana voikaan itseään pitää.”
– Jokaisen taidetta tekevän ihmisen olisi hyvä kuunnella se. Ne ääripäät, mitä kokee, on niin uskomattomia. Se biisi on ihan minun omia suosikkejani.
Toinen oma suosikki on Sinä lähdet, minä jään.
– Se on niin hieno! En ole ikinä tehnyt mitään niin hienoa. Hämmennyin siitä itsekin, ja ajattelen että se on minun magnum opus.
On virkistävää, kuinka avoimesti Behm haastattelussa ylistää musiikkiaan.
– Itse asiassa minähän vähättelen itseäni yleensä todella paljon, mutta sinä haastattelet minua nyt oikeaan hetkeen, Behm huomauttaa.
– Tänään kun kuuntelin tuon levyn, minulle tuli sellainen valonpilkahdus ja tajusin, että tämä on juuri sellainen kun sen pitääkin olla. En tiedä, onko tämä levy jonkun toisen mielestä vaikka hirveän eheä, mutta eihän ihminenkään ole eheä. Tähän on laitettu minun ajatuksiani kolmen vuoden ajalta.
Joku oli jo ehtinyt tiedustella Behmiltä, onko uusi levy parasta ikinä.
– Mietin sitä, että ei varmaan, mutta tämä on parasta mihin olen nyt pystynyt. Minun pitää olla ylpeä itsestäni. Tämä on ollut tosi vaikea prosessi, ja olen ollut tosi loppu ja tosi epävarma. Välillä hämmennyn, että miten olen saanut tämän ylipäätään tehtyä. Ja kun mietin sitä, niin osaan olla itselleni armollinen, että hienoa, Rita, sinä pystyit tähän.
– Minä arvostan luovuuttani ja taidettani sen verran, että puhun siitä kauniisti. Olen vähätellyt itseäni tosi paljon ja puhunut itsestäni rumasti, mutta haluan oppia pois siitä.
Työkalut on pakko hallita, jos aikoo itse rakentaa. Debyytilläkin Behm vastasi biisinteosta, mutta tuottajina kappaleita työstivät hänen kanssaan Kalle Mäkipelto ja Sakke Aalto. Merkittävät erot -albumilla puolet kappaleista on kokonaan Behmin itse tuottamia, ja loput he ovat tuottaneet yhdessä Mäkipellon kanssa.
Lähtölaukaus itse tuottamiselle oli debyytin avaava Päästä varpaisiin -kappale.
– Päätin opetella käyttämään Logicia, ja ihan ensimmäisenä tein sillä tuon kappaleen, joka päätyi levylle sellaisenaan. Olihan se vähän uskomatonta, mutta siinä on se sama kuin biisinteon kanssa, että se on minulle sisäänrakennettua. Olen aina kuullut päässäni, miltä laulujen pitää kuulostaa, mutta en ole aiemmin osannut toteuttaa sitä.
Itse tuottamisen motiivina on tietenkin saada kappaleet kuulostamaan juuri siltä kuin haluaa, mutta Behm myöntää avoimesti, että asiaan liittyy myös näyttämisen halu.
– On se sellaista itselle ja muille todistamista. Ja siihen liittyy se, että kun on naisartisti, niin tosi monesti tekemiset halutaan vääntää jonkun muun ansioksi. Vaikka että joku biisi on hyvä, koska siinä on mukana joku tietty tuottaja, vaikka minä olisin kuinka paljon sitä itse tehnyt.
Tuottamisen opettelu on vaatinut lukemattomia tunteja Youtube-tutoriaalien katsomista ja toisten tuottajien työskentelyn seuraamista. Se on osaltaan vaikuttanut siihen, että levyn tekeminen on kestänyt niin kauan.
– Tuottamisen opettelu on hirveä työmaa, enkä minä aluksi tajunnut sitä. Olihan se vähän suuruudenhullua, koska kun aloitin niin olin, että mikä helvetti on EQ? Vähän sama juttu kun aloitin yrittäjänä, niin ensimmäinen kysymys kirjanpitäjälleni oli, että mikä helvetti on ALV, Behm nauraa.
Behmin haaveena oli tuottaa Merkittävät erot täysin yksin, mutta vaikeat vuodet sanelivat toisin.
– Minulla yksinkertaisesti loppui jaksaminen aivan täysin, joten oli pakko soittaa Kallelle että minä tiedän mitä haluan, mutta minulla ei tässä vaiheessa vain riitä tekninen osaaminen ihan kaikkeen. Ja totta kai käytän muusikoita, esimerkiksi Timo Kämäräinen on soittanut kitaroita tälle levylle.
Behm sanoo hurahtaneensa tuottamiseen täysin, ja häntä on jo kysytty tekemään tuotantoja muillekin artisteille.
– Se on tosi imartelevaa. Huomaan, että minulla on palo kehittyä ja osata mahdollisimman paljon kaikkea. Esimerkiksi nyt olen ostamassa basson, koska hurahdin tämän levyn myötä bassokuvioiden tekemiseen.
Arkkitehtuurilla on historiansa ja vaikutteensa, eikä Behmin kartanokaan ei ole syntynyt tyhjästä. Oma kädenjälki on lähtenyt muovautumaan jo lapsuudesta.
– Lapsuusaikana meillä soi kotona ihan sairaasti iskelmä, ja joku Leevi. 12-vuotiaana löysin Dingon, ja olin meidän luokalla Lahdessa varmasti ainoa, joka kuunteli Dingoa. Sitä ennen tuli HIM, joka oli minulle todella rakas. Kirjoitin takkini selkään, että ”Ville on valoni”. Olin siis lyyrinen nero jo silloin.
Behmin perheen yhteinen suosikki on ollut Rammstein, ja Stam1naan Behm hurahti yläasteella.
– Ja myös suomirap on ollut tosi tärkeä, siitä minä olen hyvin kartalla.
Vaikka edellä mainitut fanituksen kohteet eivät Behmin musiikista suoraan olekaan kuultavissa resonoi se jollain tapaa todellisuuteen. Behmin suosion mittakaavaa selittää se, että hän on onnistunut puhuttelemaan huomattavan erilaisia yleisöjä. Hänen musiikistaan pitävät niin radion satunnaiskuuntelijat kuin Vinyylin vinguttajat -Facebook-ryhmän musiikkinörtit.
– Joo, olen miettinyt tuota itsekin, vaikka minähän en pitkään aikaan edes tullut ajatelleeksi, että mikä voisi olla minun kohdeyleisöni. Eikä sen ajatteleminen hirveästi kiinnosta minua vieläkään. Mutta joo, aikuiset naiset on tietenkin yksi iso ryhmä, mutta sitten on myös tosi nuoria tyttöjä. Keikoille tulee myös sellaisia yli 50-vuotiaita miehiä. Ja sitten on vielä yksi yllättävä ryhmä, eli heviäijät.
– On ihanaa, että voi taiteellaan yhdistää niin erilaisia ihmisiä, mutta en minä tiedä miten se tehdään, en osaa antaa mitään reseptiä sille.
Behm pohtii, että vilpittömät tekemisen motiivit kuulee musiikista, ja ihmisiin vetoaa autenttisuus.
– Siinä vaiheessa, kun lähtee miellyttämään muita, hommasta häviää todennäköisesti se keijupöly. Ei minulla ole haaveena tulla isommaksi ja isommaksi, vaan pysyä auki ja kokeilla erilaisia juttuja. Jonkun kolmenkymmenen miljoonan striimin biisin sijaan minä haluan tehdä isoja teoksia.
Behm kertoo, ettei hän juurikaan ”refetä” eli kuuntele toisten artistien kappaleita studiossa referensseinä. Sen takia hänen on vaikea lähteä purkamaan sitäkään, mistä hänen musiikkinsa pohjavirtana soiva tumma kohtalokkuus tulee – paitsi tietenkin sieltä teinivuosien HIM-fanituksesta.
– Niin tyhmältä kuin se ehkä kuulostaakin, se tulee minun sisältäni.
Julkisivun perusteella ei voi koskaan päätellä, millaisia yllätyksiä talo kätkee sisäänsä.
Behm myöntää, että hän halusi tällä kertaa tietoisesti tehdä jotain sellaista, mitä ihmiset eivät häneltä ehkä osaisi odottaa.
– Eihän monet tiedä, että minä tykkään kirjoittaa myös kepeämpiä kappaleita. Se puoli ei välittynyt ekasta levystä, mikä johti siihen, että ihmiset pitivät minua synkkämielisenä.
Siviili-Behmin olemus on totta tosiaan kaukana synkistelijästä. Levyltä tuttu Behm-kuva on laajentunut hauskojen tv esiintymisten ja levottomien välispiikkien myötä, ja hän kertookin saaneensa ihmisiltä ”mitä sä vedät?” -ihmettelyjä.
Rempseä Polvet edellä puimuriin on vain yksi esimerkki toisella albumilla laajentuneesta tyyli- ja tunnelmakirjosta. Merkittävät erot -nimen monimerkityksisyys konkretisoituu levyn soidessa. Kyllä, levyllä on läsnä ihmissuhteet ja niiden päättymiset, mutta vähintään yhtä vahvasti sana ”erot” viittaa eroavaisuuksiin niin musiikissa kuin muutenkin.
Levy alkaa massiivisella Sinä lähdet, minä jään -teoksella ja päättyy soul-henkiseen Auringon suutelemaan. Niiden väliin mahtuu aiempaa monipuolisempia kappaleita, joiden keskiössä on yhä debyytiltä tuttu dramaattinen melankolia, mutta joissa selvästi myös pyristellään eroon ”itkuvirsi”-leimasta, kuten Behm itseironisesti musiikkiaan luonnehtii Syntymäpäivä!-kappaleella.
Kepeyden ja huumorinkin vastapainona levyllä on tietysti paljon sitä tuttua melankoliaa ja synkkyyttä. Eritoten levyn aloitus- ja lopetuskappaleiden (Sinä lähdet, minä jään ja Auringon suutelema) vahva kuolemateema saa vaistomaisesti pohtimaan albumin yhteyttä Behmin entisen avopuolison, kirjailija–muusikko Miki Liukkosen traagiseen kuolemaan heinäkuussa, mutta ajallisesti teorialla ei ole mitään pohjaa. Koko albumi kun oli hienosäätöä vaille valmis jo kesäkuussa.
– Sinä lähdet, minä jään -kappaleen teksti on ollut valmis melkein kolme vuotta. Auringon suuteleman sävelsin kaksi vuotta sitten ja sanoitin viime syksynä, Behm painottaa.
Kuolemateeman pystyy löytämään myös jo debyytille ehdolla olleesta Sata vuotta -kappaleesta: ”Vaan aika tuntee rajansa/on vierailumme nopea/sinä olet kauneinta/mitä ehdin kokea.”
– Ihmiset mieltää sen tavalliseksi rakkauslauluksi, mutta se kertoo oikeastaan kuolemasta, Behm sanoo.
Hän ei osaa tarkemmin eritellä, miksi kuolema alkoi tulla hänen uusiin kappaleisiinsa.
– Se vaan lähti syvään päähän heti silloin syksyllä 2020, kun kirjoitin Sinä lähdet, minä jään -kappaleen.
Aluksi hän suunnitteli tekevänsä vasta tämän jälkeen kuolema-aiheisen albumin, kunnes havahtui, että teema sopii täydellisesti Merkittävät erot -otsakkeen alle.
– Jossain vaiheessa tajusin, että kuolemahan on julmin ero mitä on. Se on niin lopullinen.
Niin, kuolema on eroista merkittävin.
Teksti: Mikko Meriläinen, kuvat: Markus Paajala
Haastattelu on julkaistu Soundissa 8/23. Artikkelin avauspuoliskon voit lukea tästä.
