– Mä olin Jussi-gaalassa Vuoden tulokas -ehdokkaana, ja sitten sanoin läpällä, että haluan olla Emma-gaalassakin ehdolla tulokkaana, Sloan nauraa. – Mutta sieltä tuli tieto, etten voi olla Emma-ehdokkaana koska siihen vaaditaan listasijoitus.
Soundin tulokaspalkintoon ei todellakaan vaadita sijoitusta Suomen virallisella albumilistalla. Tulokasraatimme pohdinnoissa Sloanin kohdalla nostettiin esiin omaperäisyys, vangitsevat livekeikat, vahva potentiaali sekä jo nyt annetut näytöt, joihin lukeutuu helmikuussa omakustanteena julkaistu uniikki debyyttialbumi Pakko muuttua.
Vaikka albumi ei listalle noussutkaan, ja Sloanin mukaan ainoa levyarviokin ilmestyi Soundissa, on hän saanut muusikkona näkyvyyttä hyvien keikkojen myötä. Hän esiintyi kuluvana vuonna muun muassa molemmissa G Livelabeissa, Kesärauhassa, Ruisrockissa, Provinssissa, Flow’ssa, Epäjohdonmukaisten tanssiaisissa, Päät-yhtyeen lämppärinä Tavastialla, Jyrockissa sekä Uusi Tampere -festareilla.
– On mulla sellainen olo, että olen tullut nähdyksi ja saanut alan arvostusta, Sloan toteaa ja antaa vuolaasti tunnustusta keikkamyyjälleen Johanna Sauramäelle. – Ja musta tuntuu, että ne ihmiset, jotka ovat tulleet mun keikalle, tulevat kyllä uudestaan. Mulle on tärkeää, että keikat on keskenään erilaisia.
Sloanin keikat ovatkin mahtavan arvaamattomia tapauksia. Niillä on nähty yleisöön syntyneitä letkajenkkoja tai ihmispyramideja, yleisölle on jaettu kiertokirjeitä ja lavankin tapahtumat ovat osin ennustamattomia.
– Biisien livesovitukset on tosi erilaisia kuin levyllä, Sloan toteaa. – Ja mä fiilaan sitä, että vaikka joku Taskuun on levyllä pop-bängeri niin keikoilla soitetaan sitä tunnelmallisena folkina.
– Ehkä nyt, kun mulla on bändi, mä olen vähän rauhoittunut sen suhteen, ettei joka keikalla ole uusia temppuja, koska mun ei tarvitse keksiä kaikkea yksin. Kesällä mulla oli vielä eri spoken word -tekstit kirjoitettuna joka keikalle sen hetkistä yhteiskunnallista kontekstia ajatellen.
Elsi Sloanin livebändiin kuuluvat bassotaiteilija Saara Mänttäri ja rumpali-kosketinsoittaja Vilho Louhivuori.
Kiinnostusta lisää Elsi Sloanin kohdalla sekin, että hän on laaja-alainen taiteilija, jolle musiikki on vain yksi itseilmaisun tapa. Isommalle yleisölle hän onkin toistaiseksi tunnetumpi näyttelijänä Sydänpeto-elokuvan pääroolin myötä.
– Kaikki tekeminen vuotaa kaikkeen. Näytellessäni käytän paljon mun muusikkoutta hyväksi, ja kun olen lavalla esittämässä biisejäni, koen olevani ensisijaisesti esiintyjä enkä laulaja. Eli kyllä ne menee limittäin. Mutta lähtökohtaisesti mä vain poimin työkaluja, jotka palvelee senhetkistä tarkoitusta, Sloan pohtii.
Muusikko hän on joka tapauksessa ollut paljon kauemmin kuin näyttelijä. Lauluja on syntynyt pienestä asti.
– Mulle on paljon vaikeampaa vaikka kirjoittaa jostain tunteesta kuin vain laulaa ja soittaa sitä ulos. Pianolla improaminen on helpoin tapa prosessoida asioita. Jos ahdistaa, niin mä soitan pianoa.
Tässä välissä on tärkeää muistuttaa, että vuoden tulokkaamme ei tietenkään ole mikään juuri musiikkimaailmaan tyhjästä ponnahtanut. Elsi Sloan julkaisi ensimmäisen musiikkivideonsa jo 2016, ja esikois-ep Mä oon tässä ilmestyi 2018. Sitä edelsi vuosien opiskelut musiikkikouluissa, kansanmusiikki- ja jopa kamariorkesteriprojektit ja runsaasti ukulelella soitettuja folk-keikkoja. Saura Bookingin keikkamyyntiin hän pääsi vuonna 2017.
– Olin kirjoittanut joskus 16-vuotiaana itselleni että, oh my god, mun suurin unelma on, että julkaisisin ekan levyn ennen kuin olen 30. Mutta sitten jotenkin tajusin, että mä voin oikeasti alkaa tehdä tätä, että eihän mun tarvitse odottaa.
Debyyttialbumin nimi Pakko muuttua viittaa sekä yhteiskunnan pakkoon muuttua että Sloanin henkilöhistoriaan, sillä hän oli vielä muutama vuosi sitten monella tapaa erilainen kuin nykyään.
– Mulla ei ole enää Jumalaa, Sloan toteaa, kun kysyn viime vuosien suurinta muutosta hänen elämässään. Sillä hän viittaa eroonsa nuoruuttaan suuresti määritelleestä mormonikirkosta.
– Sitä mä edelleen työstän, sitä jatkuvaa syyllisyyttä, millä ylipäätään monet uskonnot toimii.
Debyyttialbumilla Sloanin musiikki on kehittynyt ukulele-folkista moneen suuntaan versovaksi, orgaanisesta elektroniseksi ja hauraasta äänekkääksi muuntautuvaksi kimpuksi, jossa tekijöinä on Sloanin lisäksi laaja joukko hänen ystäviään.
– Ystävien lisäksi mukana on myös tyyppejä, joiden kanssa halusin ystävystyä. Juuri sillä perusteella Lau Nau tuotti yhden biisin, ja nyt me ollaan kamuja.
Sloanin musiikkiin istuu helpoiten jonkinlainen art pop -yleisleima, mutta se ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen vaikeasti lähestyttävää.
– Ei minustakaan, sehän on tosi kirjaimellista. Esimerkiksi Taskuun kertoo näpistelystä, Sloan naurahtaa.
23-vuotias Sloan on vahva z-sukupolven ääni, jonka taiteessa huomio kohdistetaan niin ilmastokriisiin (Sloan myös osallistuu Elokapinan toimintaan) kuin monogamisen cis-heteronormin purkamiseen.
– Olen pohtinut paljon universaaliuden ja spesifiyden suhdetta, että millaista yleisöä haluan palvella. Ei mua haittaa, jos lähtökohtaisesti kaikki eivät ymmärrä, mitä mä laulan, koska on se vaan niin vitun priceless kun näkee yleisössä lesbopariskunnan, ja mä laulan jostain tosi spesifistä kokemuksesta. Niille ihmisille mä lähtökohtaisesti teen, koska se on se mitä itsekin edustan. Olen enby eli muunsukupuolinen polyamorinen lesbo, avaa Sloan ja kertoo joskus spiikanneensa keikoillaan ”hyvät muunsukupuoliset ja transihmiset”.
Ulkomaisista queer-yhteisöä edustavista artisteista hän mainitsee esimerkeiksi Girl In Redin, Dodien ja Fever Rayn.
Elsi Sloanin muusikkouralle on luvassa jatkoa, se on varmaa, mutta yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa. Hän on työstänyt kappaletta Alpo Nummelinin (Ruusut) kanssa, ja Knife Girl on tehnyt hänelle remiksauksen, joka ilmestyy lähiaikoina. Luvassa on kiertue Pehmoainon lämppärinä, ja ensi vuodeksi on suunnitteilla muitakin keikkoja. Uusi kappaleitakin on tekeillä, mutta toisen levyn suhteen työtä on vielä paljon.
– Seuraavaa levyä en ainakaan halua julkaista enää itse, Sloan sanoo. – Haluan päästä mukaan johonkin sellaiseen rakenteeseen, etten pala loppuun. Löytyy kuitenkin ihmisiä, joille ne jutut, joiden kanssa mä vaikeilen, on ihan helppoja.
Tulokaspalkinnon kannalta Elsi Sloan on siitäkin kiinnostava artisti, että hän tuntuu olevan sellaisessa vaiheessa, että tulevaisuus voi tuoda mukanaan mitä vain. Oma tyylikään ei ole vielä lukittunut mihinkään tiettyyn.
– Ei se olekaan… mutta sitten toisaalta tosi paljon joo. Sellaiset laajalla alueella liikkuvat melodiat, joissa on suhteettoman paljon tekstiä. Sitähän mä teen. – Jos mä jostain asiasta olen varma, niin siitä, että olen nuori ja rakastunut. Ne kaksi asiaa on varmoja.
Teksti ja kuva: Mikko Meriläinen
Mikä Master Of Pulpets?
Soundin toimituskunnasta koostuva asiantuntijaraati valitsee joka vuosi parhaan ja potentiaalisimman tulokkaan, joka palkitaan Master Of Pulpets -arvonimellä ja Ville Pirisen piirtämällä diplomilla. Ennen Elsi Sloania palkinnon ovat voittaneet Litku Klemetti, Vesta, Jesse Markin, Maustetytöt, Luukas Oja, Sepikka ja Stoned Statues.