Ville Laihialan kipparoiman oululaisen Poisonblackin 2000-luvun alkupuolella alkanut aktiivikausi kesti viitisentoista vuotta. Vaikka vuonna 2015 ilmoilla olikin kangistumisen tunnelmia, niin goottivaikutteisen metallin parissa viihtyneen Poisonblackin loppu tuli silti faneille yllätyksenä.
– Soitettiin elokuussa Oulussa. Olin saattanut horista ”määrittelemättömästä tauosta” julkisestikin, mutta tuosta 45 Specialin vedosta ei silti puhuttu minkäänlaisena viimeisenä keikkana, sanoo Laihiala.
– Homma siis loppui vähän kuin kanan lento, ja silloin tällöin onkin tullut usein mieleen, että Poisonblack pitäisi saattaa kunnolla hautaan. No, pirautin viime vuoden lopulla Tapelle (rumpali Tarmo Kanerva), että vedettäisiinkö vielä yhdet keikat vaikka Oulussa ja Helsingissä. Sitten kysyttiin muiden jätkien mielipiteitä ja alettiin katsoa päivämääriä.
”Pari keikkaa” muuttui ensin kuudeksi esiintymiseksi (kaksi keikkaa Oulussa ja Helsingissä ja yhdet Jyväskylässä ja Tampereella). Kun nämä konsertit myytiin loppuun pikavauhtia, rundia jatkettiin vielä viidellä vedolla (25.10. Kuopio, 26.10. Tampere, 27.10. Lahti, 28.10. Turku ja 02.11. Helsinki).
– Jengi on ostanut pilettejä ihan perkeleesti, enkä missään nimessä osannut odottaa tällaista vastaanottoa. No, ei passaa valittaa, Laihiala hymähtää.
– Toki se, että Jussi lähti mukaan näille keikoille, on varmasti vaikuttanut lippujen kysyntään todella paljon.
Laihiala viittaa solisti Juha-Pekka ”JP” Leppäluotoon, joka lauloi aikoinaan yhtyeen Escapexstacy-debyyttilevyllä. Albumin julkaisusta on nyt vierähtänyt pari vuosikymmentä, ja Poisonblackin Suomen-kierros juhlistaa samalla Escapexstacyn merkkipäivää.
– En hoksannut ollenkaan, että Escapexstacy julkaistiin vuonna 2003. Tape heitti sitten, että jos ja kun keikkoja tehdään, niin pyydetäänkö JP messiin ja juhlistetaan samalla levyn synttäreitä.
Soundin haastattelussa paikalla oleva Leppäluoto kertoo lähteneensä mukaan ”hirveällä innolla”.
– Ville kirjoitti Escapexstacylle mahtavia biisejä. Kun hän sitten aikoinaan tiedusteli, että tulisinko laulamaan hänen bändiinsä, suostuin saman tien. Tietenkin suostuin, sillä Poisonblackiin pääseminen oli älyttömän siistiä, JP sanoo.
– Kun jätkät kysyivät messiin tälle Suomen-rundille, lupauduin välittömästi. Tässä on kaikenlaista
musajuttua ja muuta meneillään, mutta laitoin Poisonblackin heti oman prioriteettilistani ykköseksi.
Poisonblack palasi estradeille Oulun Kantakrouvissa 22. syyskuuta.
– Siellä oli kaikin puolin aivan saatanan hieno tunnelma. Bändin piirissä on nyt muutenkin ollut sopivan rento meininki, ja kaikenlainen turha säätö on jäänyt johonkin takavuosiin, miettii Laihiala.
Leppäluoto on täsmälleen samoilla linjoilla.
– Kaikki kunnia muiden bändien ja projektien hienoille kollegoille, mutta kun vedetään näiden pohjoisen jätkien kanssa… Se on ihan oma juttunsa, laulaja nyökkää.
– Ajattele nyt: pääsen tuuttaamaan heviä oululaisten kurkojen kanssa ja täysien klubien meininki tuntuu olevan katossa. Onhan tämä nyt siisteintä ikinä!
Jos palataan vanhoihin aikoihin, niin mikä oli Poisonblackin varhaisen uran ikimuistoisin keikka?
– Lähdettiin aika railakkkaasti liikenteeseen, sillä me soitettiin Iron Maidenin kanssa Hartwall-areenalla. Ei ole ikinä jännittänyt niin paljon kuin niille lauteille kivutessa. Keikan alussa ääni väpätti enkä saanut itseäni kasaan, mutta jotenkin se rämmittiin läpi, muistelee Leppäluoto.
– Ikimuistoisin ja ikimuistoisin… En muista tästä Maiden-keikasta mitään muuta kuin sen älyttömän paniikin, naurahtaa Laihiala.
– Niihin aikoihin muuten soitettiin Paradise Lostin Say Just Wordsia. Miksi me ei vedetä sitä nytkin?
Entä sitten Poisonblackin mahdollinen tulevaisuus? Ovatko loppuunmyydyt salit saaneet teidät mietteliäksi?
– Sanotaan vaikka niin, että bändin suhteen tuntuu olevan kiinnostusta ja puhelin on soinut, sanoo Laihiala.
– Ensi kesän festareista on ollut epämääräistä puhetta, mutta pienintäkään varmuutta ei ole mistään. Sellainenkin juttu on käynyt mielessä, että jospa sitä tekisi yhden uuden Poisonblack-biisin JP:n kanssa. Mutta painotan sitä, että mitään päätöksiä ei ole olemassa.
Leppäluoto hymyilee.
– Olisi kyllä aivan pirun hienoa tehdä jatkossakin jotain yhdessä!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 9/23.