Eletään vuotta 1980, kun japanilainen insinööri Tadao Kikumoto läikyttää vahingossa teetä tekeillä olevan rumpukoneen prototyypin piirilevylle. Kun hän sen jälkeen kääntelee laitetta, alkaa sieltä kuulua ihmeellistä suhinaa. Sillä hetkellä Kikumoto tajuaa, että rumpukoneen symbaalin soundin tulee kuulostaa juuri tällaiselta! Insinööreillä menee kuukausia toistaa Kikumoton vahingossa synnyttämä ääni.
Roland TR-808 -rumpukoneen historia on ollut merkillisten tapahtumien ja outojen sattumien sanelemaa. Kaikesta huolimatta, tai paremminkin juuri siksi, siitä on tullut todellinen kultti- ja klassikkosoitin, jonka tunnistettava puksutus on antanut leimansa eri musiikkityyleille ja oikeastaan koko jälkimodernille tietoisuudelle.
Kun laite julkaistiin vuonna 1980, olivat diskomusiikki – jota soitettiin vielä perinteisillä soittimilla – ja uusi aalto valloittaneet hittilistat. Rumpukoneita ja neliraitureita markkinoitiin laitteina, joiden avulla lauluntekijät saattoivat ”vapautua studion kahleista” ja tehdä musiikkia ”missä vain, milloin vain”. Roland oli rumpukoneiden valmistamisen eturintamassa vuonna 1978 CompuRhythm CR-78:lla, joka oli ensimmäinen massavalmistettu rumpukone, johon käyttäjä saattoi itse ohjelmoida ja tallentaa rytmejä.
Sen seuraaja, kompaktimpi Roland TR-808, suunniteltiin edullisemmaksi vaihtoehdoksi tällöin suositulle Linn LM-1 Drum Computerille, joka käytti äänilähteenään ennalta nauhoitettuja akustisten rumpujen ääniä, sampleja. TR-808 on täysin analoginen instrumentti. Sen 16 erilaista, muokattavaa rumpusoundia ovat koneen itsensä generoimia. Analogisuuteen päädyttiin, koska tietokonemuisti oli erittäin kallista ja laitteen hinta haluttiin pitää kuluttajaystävällisenä. On kerrottu, että Rolandin visionäärinen – tämän jutun kirjoittamisen aikana edesmennyt – johtaja Ikutaro Kakehashi hankki TR-808:n valmistamista varten tarkoituksellisesti viallisia transistoreita, joista laitteen sihisevä ominaissoundi on peräisin!
TR-808:n soundeja arvosteltiin jo tuoreeltaan synteettisen ja lelumaisen kuuloisiksi. Tuottajat ja kuluttajat odottivat koneiltaan mahdollisimman realistisen kuuloisia soundeja. Elektroninen musiikki ei ollut vielä noussut valtavirtaan, eikä elektronisia instrumentteja vielä tunnettu.
1980-luvun mittaan koneesta tuli kuitenkin suosittu underground-piireissä halvan hintansa ja helppokäyttöisyytensä vuoksi. Kasinollakasi pääsi parrasvaloihin ensimmäistä kertaa kunnolla Marvin Gayen Sexual Healing -hitin (1982) myötä. Afrika Bambaatan & The Soulsonic Forcen samana vuonna julkaisema Planet Rock – ja etenkin sen rumpubeatit – asettivat suuntaviivoja hip-hopille ja elektrolle. Kraftwerkmainen biisi perustui 808:lla tehtyyn biittiin ja se sai nopeasti paljon jäljittelijöitä.
TR-808:n futuristisesta soundista tuli kiinteä osa 1980-luvun undergroundia, amerikkalaisia Detroit techno- ja Miami bass -tyylejä, sekä brittiläistä acid housea. Hip-hopissa Run-D.M.C., LL Cool J ja Public Enemy omaksuivat laitteen nopeasti biittien tekemiseen. Laitteella luoduista kahdeksan tahdin mittaisista luupeista tuli luovuuden hiekkalaatikoita, uudenlainen taidemuoto, jonka puitteissa tuottaja pystyi osoittamaan kekseliäisyytensä ja ohjelmointitaitonsa. Vähitellen 808 omaksuttiin myös laajalti pop-musiikkiin, ja sittemmin sen tunnistettava ääni on soinut useammalla levyllä kuin minkään muun rumpukoneen.
Roland TR-808:n ”lelumaisesta” ja ”epäuskottavasta” soundista tuli monien vaiheiden myötä elektronisen musiikin universaali kieli, jota käytettiin ja ymmärrettiin kaikkialla, ja tuskin minkään muun yksittäisen laitemallin vaikutus on ollut yhtä kauaskantoinen. Kun Roland lopetti TR-808:n tuotannon vuonna 1983, ovat sen soundit levinneet ympäri maailmaa sampleina.
808:n tarina alleviivaa sitä, että vasta käyttäjät määrittelivät instrumentin todellisen potentiaalin ja merkityksen. Roland TR-808:n menestyksessä oli kyse ajoituksessa, hinnasta ja etenkin hyvästä käyttöliittymästä. TR-808 oli osaltaan syy sekä seuraus sille kehityskululle, kun populaarimusiikissa siirryttiin perinteisistä rakenteista ja harmonioista kohti sekvenssejä ja toistoa. Tällöin luotiin teknon ja hip-hopin myyttiset alkujuuret, joihin tullaan viittaamaan aina uudestaan.
