KUUKAUDEN DEMO: TEARDOWN
www.teardownband.com
Kymmenen vuoden ikään ehtinyt Teardown on julkaissut urallaan kolme demoa, jotka ovat osoittaneet bändin kehityskelpoisuuden. Tällä neljännellä demolla bändi on löytänyt tunnelmalliseen metalliinsa entistä enemmän syvyyttä. Vaikka Katatonia lienee bändin suurin innoittaja, hetkittäin sävellyksistä voi aistia hollantilaisia atmosfäärimetallin sävyjä. Silti Teardown puhuu nyt vahvasti omalla äänellään. Teardownin haikeudessa soi vankka latautuminen ja eläytyminen. Yhtyeen kappaleille on leimallista ilmavuus ja kuulaus. Yhtye jättää sovituksillaan oivallisesti tilaa laululle. Katjan lauluääni soikin kauniisti ja vaivattomasti sulavalinjaisten kappaleiden johtotähtenä, ja lisäksi hän osoittautuu tavattoman herkäksi tulkitsijaksi. Teardownin musiikin hauraus jättää kappaleisiin lohkeamia, joista versoo nyansseja kuohkeuttavia raikkaita detaljeja. Kokonaisuus tavoittaa huikeita sävyjä, joilla bändi pystyy koskettamaan harvinaisen syvältä. Heittäytyminen Teardownin kappaleiden haurauden keinutettavaksi on miellyttävä ja antaumuksellinen kokemus.
Bändi on saanut alkunsa Haapajärvellä. Miten moiselta pikkupaikkakunnalta löytyi bändillisen verran osaavia ja samanhenkisiä soittajia, kitaristi Sami Ahmaoja?
– Siihen aikaan, kun perustin bändiä, Haapajärvellä metalligenre oli hyvällä mallilla. Koko porukka löytyi käytännössä kaveripiiristä. Kitaristi on vaihtunut kolmisen vuotta sitten, mutta muuten olemme menneet kutakuinkin samalla remmillä. Yhteensoitto on koko homman peruspilareita, ja siinä täytyy sekä tukea muita ja antaa rakentavaa kritiikkiä. Meistä ei kukaan ole ammattimuusikkotasoa lukuunottamatta Katjaa, joka oli viime kaudella Kuorosodassakin.
Yhtyeenne on keikkaillut ahkerasti muutaman viime vuoden aikana. Miten olette onnistuneet saamaan jalkanne keikkapaikkojen ovien väliin?
– Meillä ei ole keikkamyyjää, vaan olemme hankkineet keikkamme omatoimisesti. Keikkamyynti ei ole helppoa hommaa, mutta se on pakko hoitaa. Täytyy tunnistaa omat vahvuutensa ja uskaltaa kehua itseään. Keikkoja on juuri sen verran kuin niitä jaksaa ja saa myytyä. Nyt olemme keskittyneet uuden materiaalin tekemiseen. Pääsemme kokoontumaan aika harvakseltaan, joten teemme nyt ensisijaisesti uutta matskua. Sitä on pitkäsoitollisen verran, mutta katsotaan nyt ensin, mitä tämä ep poikii.
Myös ulkomaalaiset lavat ovat tulleet tutuiksi, kun olitte Female Fronted Rock/Metal Tourilla viime vuonna. Mitä siitä jäi käteen?
– Ensisijaisesti kahden viikon krapula. Siis olihan se mahtava kokemus ja kasvatti sekä bändiä että soittajia ihan mielettömästi. Ulkomailla näki ja oppi, miten hommat toimivat. Kahden viikon tuuttauksen aikana bändin yhteensoitto hioutui ja samalla tuli selkärankaa, että keikat vedettiin aina sata lasissa yleisömäärästä riippumatta. Kyllähän siellä kaikenlaista näki, mutta hirveä nälkä olisi uudelle ulkomaanreissulle. Avoimin mielin pitää silti lähteä liikkeelle.
Levytyssopimus lienee teille tällä hetkellä se suurin toive?
– Levy-yhtiö on tärkeä taustavoima ja legendaarinen haave bändille kuin bändille. Kyllähän musiikkia pystyy levittämään internetissä, mutta se vaatii myös työtä. On kiinni omasta aktiivisuudesta, miten hyvin musiikkiansa saa levitetyksi. En kuitenkaan usko, että bändit pystyvät tienaamaan nettilevityksellä. Ihmiset odottavat, että sieltä saa musiikkia nopeasti ja ilmaiseksi. Tällä hetkellä bändejä on paljon ja ne odottavat nopeata uran käynnistymistä, mutta kyllä bändien pitää olla valmiita tekemään paljon duunia. Nykyään pitäisi olla todella iso nimi, ennen kuin musiikilla voisi tienata.
Minkälaista levy-yhtiöiden teille antama palaute on toistaiseksi ollut?
– On tullut fiilis kuin levy-yhtiöt odottelisivat ja katsoisivat, miten tosissaan olemme. Täystyrmäyksiä ei ole tullut ja palaute on ollut hyvää.
Bändi viettää tänä vuonna juhlia, kun tulee kymmenen vuotta täyteen. Miten juhlitte?
– Kuluvan vuoden aikana on toki juhlittu jo enemmän tai vähemmän. Toisaalta, kymmenen vuotta on vain numero lasissa. Ei sillä niin suurta merkitystä ole. No, tietysti se kertoo jotain bändistä, jos remmi on ollut kymmenen vuotta kasassa.
A&R ARVIOI
ALEC HIRST-GEE, Spinefarm/Universal Music
Kehuttavaa?
– Kappaleissa on hienoja melodioita ja hienoja osia. Soitto toimii pääasiallisesti hyvin, ja kappaleissa on paljon soitannollisia oivalluksia. Bändistä tulee paikka paikoin mieleen hollantilainen The Gathering. Yleissoundissa on paljon ilmaa, eikä kappaleita ole ahdettu täyteen tavaraa.
Kehitettävää?
– Koko paketti on välillä hiukan hauraan ja epävarman oloinen, johon varmasti ne perinteisimmät lääkkeet auttavat, eli lisää treenia ja keikkaa. Hommaa pitäisi yrittää kuunnella ulkopuolisen korvin. Sovituspuolella voisi myös joitain asioita kyseenalaistaa. Esimerkiksi Dead Cry For The Sunin rakenne: intro, lyhyt säkeistö ja heti perään melko pitkä soitto-osa. Ratkaisu on hiukan kummallinen, ei niin että pitäisi perinteistä popkaavaakaan noudattaa.
Onko kysyntää?
– Varmasti tällaiselle olisi kysyntää, ja mielestäni kaikki on hyvällä mallilla, mutta se ihan viimeinen jalostus on vielä tekemättä.
MUUT KATSASTETUT
UNIQARMA
www.myspace.com/uniqarma
Shattered Within -yhtyeessä oli kuohuntaa jo viimeisen demon aikoihin, mikä johti siihen, että bändi pantiin telakalle ja tilalle perustettiin uusi UniQarma-niminen kokoonpano. Luonnollisesti yhtye edustaa osin samaa linjaa kuin edeltäjänsä, mutta uuden bändin kohdalla on mietitty linjaa tarkemmin, ja lopputulos on selvästi jäntevämpi ja selkeämpi. Vuosien mittaan tehty työ kyllä näkyy ja kuuluu. Bändi on lähtenyt silottamaan melodisesta deathmetallista piirun verran modernimpaa versiota. Sävellykset ovat erittäin onnistuneita ja sopivan helposti mieleenpainuvia teoksia, joihin on helppo tarttua, mutta ei liian helppo päästä kokonaan heti sisälle. Miesörinän ja ja puhtaa naisäänen yhdistäminen ei ole aina helppoa, mutta UniQarma saa skaalojen ääripäissä operoivat äänet soimaan hyvin yhteen. Joku saattaa puuttua UniQarman omaperäisyyteen, joka ei ole sitä ainutlaatuisinta lajissaan, mutta kun biisit toimivat, ovat hyvin sovitettuja ja tunnelmallinen lataus on kohdallaan, yhtyeestä on vaikea olla pitämättä.
SWATH
www.swathmetal.com
Joskus aikoinaan Sten-nimellä operoinut Swath pitää esikuvanaan vanhan liiton speedmetallia sikäli, että yhtye aloitti Stonen biiseillä. Esikuva ei voinut olla jättämättä jälkiään, joka on kuulunut pitkään yhtyeen musiikissa. Vähitellen bändi on kulkenut kohti omia polkujaan ja nykyään biiseistä voi löytää ainutlaatuisiakin piirteitä. Swath hallitsee melodiat ja on pystynyt valjastamaan ne pehmentämään yhtyeen rujoutta. Kappaleet on mietitty hallitusti kuntoon. Sovituksissa vilahtelee nokkelia koukkuja, jotka piikittelevät osuvasti ja herättelevät keskittymään. Swath ei sentään tavoittele liian sulavalinjaista lopputulosta. Biiseistä voi edelleen kuulla nyrjähtäneitä melodiapätkiä ja muita havaintoja, jotka usein tuntuvat karisseen nykymetallista. Varsinkin kitaristilta lohkeaa muikeita pienimuotoisia oivalluksia. Swath ei ole valinnut itselleen sitä helponta väylää, mutta pitkä marssi on tehnyt bändille selvästi hyvää ja yhtye on ottanut matkan varrella opikseen.
INHARMONIC
www.mikseri.net/inharmonic
Inharmonic sai alkunsa Exarchin hajottua jäsenten muutettua eri puolille maata. Osa porukasta jäi jatkamaan ja kolme vuotta sitten kokoonpano vakiintui nykymuotoonsa. Inharmonic on harjoitellut ja muokannut musiikkiaan kaikessa rauhassa, kiirehtimättä ja menemättä asioiden edelle. Niinpä yhtyeen debyyttidemo esittelee hyvin tyylitajuisen ja taitavan death-orkesterin. Periaatteessa ei olisi lainkaan ihmeellistä, vaikka Inharmonicin demon kaltaiseen äänitteeseen törmäisi levy-yhtiöiden kataloogissa. Jos Inharmonic kuitenkin haluaa hoitaa leiviskänsä kunnolla ja tehdä lähtemättömän vaikutuksen, on bändin syytä miettiä tehokkaampia koukkuja sävellyksiinsä ja kaivaa biiseistään se pieninkin omaperäisyyden murunen uransa edistämiseksi. Vaikka joensuulaisyhtye miten peittoaisi noin puolet saman koulukunnan orkestereista jo nyt, sillä on varaa pystyä parempaan. Bändin biisit ovat perusteiltaan kunnossa, mutta orkesteri voisi katsella laajemmallekin ja kokeilla rohkeammin. Siihen joensuulaisilla on täydet edellytykset. Onnistumisen avaimet ovat poimittavissa.
ABHORDIUM
www.abhordium.com
Abhordium on kokenut uransa aikana miehistönvaihdoksia, ja luovaa taukoakin on välillä pidetty. Silti bändi on päässyt kiertelemään Keski-Eurooppaa, vaikkakaan areenat eivät tainneet niitä kaikkein hohdokkaimpia ollakaan. Bändin tuore esitys ei ole varsinaisesti demo, sillä levy pitää sisällään materiaalia täyspitkän verran. Salolaisorkesteri soittaa napakkaa black-henkistä deathia varsin tyylipuhtaasti. Yhtyeen pyrkimys on kohti kaoottista ilmaisua, ja orkesteri on löytänyt tasapainon kaaoksensa hallintaan. Sovitusten elävöittävää voimaa ei voi tässä kohtaa liiaksi arvostaa, sillä juuri niiden ansiosta Abhordiumin kappaleet pysyvät koossa ja ne tuovat tärkeätä rikkautta kokonaisuuteen. Materiaalilta jää päällisin puolin kaipaamaan selkeämpiä irtiottoja genren yleispiirteistä, mutta välillä yhtye heittää kehiin ideoita, joista saattaisi hyvinkin kohota se Abhordiumin oma juttu.
NAUZEA
www.nauzea.com
Nauzea on perustettu tämän vuoden puolella, mutta kokemusta ja osaamista yhtyeeltä löytyy yllin kyllin, kuten myös näkemystä. Bändin death lyö lujaa korville unohtamatta notkeita melodisia kitaralinjoja. Bändin paketti pysyy tiukasti kasassa ja materiaali tarjoilee ravakkaa metallia. Bändi kunnostautuu erityisesti rytmisellä soitollaan, joskin tarkkuudessa on vielä pienen piirun verran parannettavaa. Laulajan karjahtelussa on miehekästä voimaa, mutta yli-innokkuuden takia ääni hieman kärsii. Bändi kokeilee puhtaitakin lauluosuuksia, mutta niiden teho jää kovin latteaksi. Nauzean yleisilmeessä on kuitenkin jotakin voimaannuttavaa, ja bändi saa ladatuksi demolleen käsinkosketeltavan fiiliksen. Vaikka Nauzea ei vielä osu napakymppiin, maalitaulu on paikallaan ja liikkuvat tiukasti vedettynä taakse.
MALVO
www.malvo.net
Kyllähän Malvo jotakuinkin soittaa osaa, siitä ei pääse mihinkään. Yhtye piiskaa suomenkielistä thrashia ja on pystynyt parantamaan otettaan demo demolta. Bändillä on silti vielä varaa tiukempaankin ilmaisuun, mikä koskee etenkin laulupuolta. Malvo koittaa olla humoristisesti huolimaton, vaikka bändi nostaa teksteissään esille vakavampaa puolta itsestään. Moinen kokonaisuus saattaa joskus toimiakin, mutta Malvon kohdalla yhdistelmä herättää epäilystä: Onko Malvo oikeasti varteenotettava ja vakavaa suhtautumista vaativa bändi, vai onko tässä sittenkin liian suuri annos ns. pieruhuumoria. Aivan kuin pilkkeellä silmäkulmassa olisi tarkoitus peittää kyvyissä esiintyviä puutteita. Malvolla olisi edellytyksiä muuhunkin. Nykykunnossaan bändi jää pelkästään hauskaksi bileryhmäksi, jonka tahdissa on hauska törmäillä lavan edustalla, mutta riittääkö se bändille itselleen?
ROYAL TRUCK
www.royaltruckband.net
Royal Truck on tallentanut tuoreimman demonsa cd-levyille, joissa koreilee erään hiustuotemerkin logo. Sinänsä hauskaa, kun RT:n fanit luultavasti ovat karjuja, jotka eivät kuonta-loonsa juuri hoitoaineita törsää. Pitkän linjan raskaan rockin orkesteri groovaa tuttuun tapaan ja tuoreilla biiseillään yhtye on kaivanut mausteeksi melodioita ja pientä retrohenkeäkin. Uudistunut RT saattaa saada lavan eturiviin muutakin väkeä kuin karvaisia ukkoja. Nykykvartetti on soittanut jo pitkään kimpassa, ja kun herrat eivät ole enää mitään räkänokkia, biiseistä kuuluu tervehenkinen varmuus. Varmuus on sekä hyvästä että pahasta. Niin erinomaisesti kuin RT hoitaakin hommansa ja biiseissä on ilmeikkyyttä, kapaleita kuunnellessa ei voi täysin välttää läpisoiton tuntua. Mutta biisimateriaalillaan bändi kyllä vakuuttaa. Historian tunteva yhtye saa yhdistetyksi tyylikkäällä tavalla yhteen erilaisia lajityyppejä kyeten muodostamaan juuri yhtyeen omaan muottiin istuvan kokonaisuuden, ja se kokonaisuus on hyvin laaja. Siitä kirjosta riittää poimittavaa.
REARWINTER
Vehmaalaisella rearwinterillä on takanaan parin vuoden taival. Bändi on silti ehtinyt tekemään kolmisenkymmentä keikkaa ja osallistumaan muutamiin bändikisoihin, joista tietenkin on ropissut voittoja. Saavutus on merkittävä, sillä soittajat ovat vielä teini-iässä. Tyylillisesti bändi kulkee omia teitään ja vertailukohtia on vaikea keksiä. Tästä on suurimmaksi osaksi pelkkää etua yhtyeelle. Biisit ovat periaatteessa toimivia, melodisia paketteja. Sovituksissakaan ei ole moitittavaa, jos kohta ilmaisua on edelleen varaa laajentaa. Myös esityksessä on napakoittamisen varaa, koska bändi kuulostaa hieman jännittyneeltä. Laulajastaan yhtye saa olla ylpeä, sillä nuoren miehen pehmeä ääni soi hienosti ja tulkinnassakin on hyvää yritystä. Vehmaan orkesteri kaipaisi enää pienen selkeästi omaleimaisen piirteen erottuakseen kunnolla edukseen. Voi vain toivoa, että kvartetti jaksaa soittaa ahkerasti. Kova työ palkitaan varmasti jossain vaiheessa.
RAVAGE MACHINERY
www.ravagemachinery.com
Ravage Machinery on pyyhkinyt coverbändin rasitteita hartioiltaan, jotka vaivasivat yhtyettä vielä aika rajustikin ensimmäisellä demolla. Rovaniemeläisbändin Göteborg-metallissa kuuluu vieläkin esikuvien kirjo, mutta nykyään ryhmä osaa jo hämmentää soppaansa tehokkaammin jäämättä kiinni kuin ehkä muutamiin tyylisuunnan kliseisiin. Toisaalta asiaa ei tule suuremmin harmitelleeksi, kun bändi saa asetetuksi tarjottimelle hieman muutakin kuin muutaman junttakompin ja jyräriffin. Bändi on joskus kokeillut puhdastakin laulua väkivaltaisen örinän kaverina, ja kokeiluja kannattaisi jatkaa. RM:n materiaali tarjoaa yhtyeelle paljon mahdollisuuksia, joita se ei kuitenkaan vielä hyödynnä täydessä mitassaan. Yhtyeellä on kuitenkin selvä käsitys siitä, mitä se on hakemassa.
KILLJOY CORPORATION
Tamperelaisbändi korostaa äänittäneensä demonsa kappaleet livenä studiossa, ja ottoja on kuulemma tarvittu kolmesta kuuteen kappaleiden pohjien tallentamiseksi. Yhtyeen mukaan myöhemmin on lisätty ainoastaan soolot ja kuoro-osuudet. Jos näin on, parin vuoden ikäinen bändi saa pidetyksi biisinsä hämmästyttävän hyvin paketissa. Rumpalin työskentely on notkeata, ja muiden soittajien tuntuu olevan helppo seurata hänen naputtamaansa rytmiä. Sisällöllisesti KC ei ole aivan yhtä antoisa. Niin hyvin kuin yhtye asiansa esittää, kappaleet itsessään ovat hieman elottomia. Sävellyksistä on vaikea saada otetta ja laulajan tasaisena virtana jatkuva örinä ei ole omiaan edistämään biisien omaksumista. KC kaipaa selvästi enemmän sävyjä ja rohkeutta sovittamiseen. Nyt yhtye pelaa varman päälle, mutta se ei valitettavasti riitä. KC:n esittämän kalmametallin pitää olla selvästi rikkaampaa ja moniulotteisempaa tehdäkseen kunnolla vaikutuksen.
VULVARINE
www.myspace.com/vulvarineband
Tamperelainen Vulvarine on soittanut nelisen vuotta ja haluaisi viimein nostaa yhtyeensä seuraavalle tasolle. Periaatteessa ajatus ei ole aivan mahdoton, sillä bändi pystyy soittamaan esittämänsä deathmetallin ja punkin ristisiitoksen edellyttämällä ankaruudella unohtamatta soitannollista huumoria, joka valitettavasti on ainoa huumorin lajityyppi, jossa yhtye onnistuu. Vaikka perusasiat ovatkin yhtyeellä melkolailla kunnossa, materiaali on kovin kapea-alaista ja samaan muottiin paketoitua aina örinälaulua myöten. Kokemus on siten perin puuduttava. Yhtyeen riffikokoelmat kuitenkin sisältävät muutamia kelpo ideoita, joiden jatkojalostamiseen kannattaisi vastaisuudessa kiinnittää huomiota, kun bändi pääsee sovitusvaiheeseen.
2ND SUICIDE
www.2ndsuicide.com
Helsinkiläisbändi on toiminut eri muodoissaan useamman vuoden. Bändi soitti pari vuotta samalla kokoonpanolla, mutta demon julkaisun jälkeen kitaristi on taas vaihtunut. Kemiat tuntuvat kaikesta huolimatta olevan bändissä enemmän kuin kohdallaan, sillä orkesterin työskentely on saumatonta ja bändi selvästi päästelee vain ja ainoastaan kokonaisvaikutelma mielessään. Yhtyeestä huokuu latautunut fiilis, joka kohottaa biisien asemia pykälän korkeammalle. Yhtye on sovittanut biisien synkän perusasetelman rinnalle oivallisia melodioita, jotka toimivat selkeinä tunnelman nostattajina ja samalla jäsentävät sävellyksiä antamalla niille tarttumapintoja. 2nd Suicide on tehnyt vakuuttavan näytön osaamisestaan ja viittaa samalla, että kovempiinkin näyttöihin on vielä varaa.
CORONA SKIES
www.coronaskies.com
Turkulainen Corona Skies lataa tiskiin hyväntuulista, raikasta kasarihengessä loihdittua metallia, jossa on mukana myös tymäkämpiä sävyjä. Yhtyeen kappaleisiin on helppo tarttua kiinni ja bändin melodisuus vie mennessään. Toki yhtye voisi työstää materiaaliaan koristeellisemminkin, mutta mukana on silti kaikki tarpeellinen. Bändi on kerran esiintynyt Stratovariuksen lämmittelybändinä ja onhan toki yhtyeillä kaukaa haetusti sentään vähän yhteistä. CS:n laulaja nimittäin muistuttaa paljon Kotipeltoa ja hän fraseeraa samalla tavalla. Ensimmäisen raidan kohdalla olikin pakko tarkistaa, ettei yhtye vaan ole lainannut tekijämiehiä, mutta kyllä bändi tulee toimeen puhtaasti omillaan. Kuuden vuoden ikään ehtinyt bändi on nyt erinomaisessa iskukunnossa.
FRANKIE AND GATOR
www.frankieandgator.com
Frankie And Gator on nimennyt uuden kiekkonsa Sataniksi, mutta yhtye ei kuulemma viittaa sillä uskonnollisiin kysymyksiin. Silti yhtyeen ja levyn nimi herättävät tiettyjä mielleyhtymiä, jotka eivät ole yhteneväisiä bändin vahvasti rock-henkisen ilmaisun kanssa. Joka tapauksessa orkesteri tekee vankkaa ja vakuuttavaa työtä. Bändi suhtautuu termiin rock avarakatseisesti ja löytää myös omaperäisiä toimintatapoja perinteisemmän rytkytyksen rinnalle. Kappaleissa esiintyy mukavasti nyrjähtäneitä ideoita, jollaisiin ei ihan joka päivä törmää. FAG on monessakin mielessä haastava orkesteri ja se olisi helppo tyrmätä jopa tekotaiteelliseksi, mutta kappaleiden ytimessä on silti kultajyviä, jotka bändi on saanut ripotelluksi vielä kohtuullisen hyvään järjestykseen.
HOME STYLE SURGERY
www.mikseri.net/hssmetal
Home Style Surgery on mukana siinä alati vuolaammin etenevässä virrassa, joka tuo takaisin kasarityylin mukaista thrashia ja speediä. Vaikka soitto horjuu, bändillä kuulostaa ainakin intoa riittävän. HSS:n metallissa on reilu annos hardcorepunkin vivahteita, joka kuuluu erityisesti lauluosuuksissa. Vokalistilta tuntuu kuitenkin happi loppuvan välillä kesken ja välillä taas laulu kaatuu liialliseen yrittämiseen. HSS elää selvästi vielä etsikkovaihetta, mihin suuntaan se haluaa musiikkiaan kehittää. Neuvoksi voisi kuitenkin heittää, että ryppyotsainen thrashin jalostus saattaisi olla HSS:n kohdalla enemmän kuin paikallaan.
HAPPEA & MYSTICAA
Liekö H&M:n soittajat koskaan kuulleet taannoisesta turkulaisbändistä nimeltä Occultismia & Mysticaa, kun nimessä on tiettyä samankaltaisuutta. Niin tai näin, H&M on taitava thrash- ja harcore-vaikutteita yhdistelevä orkesteri, jonka laulaja osaa pätevästi asiansa. Myös biisit ovat napakoita ja toimivia kokonaisuuksia. Mutta kun alkaa tarkastella bändin lyriikkaa, yhtye tavallaan vetää itseltään maton jalkojen alta. Ilmeisesti ajatuksena on ollut sisällyttää suomenkielisiin sanoituksiin huumoria, mutta bändi ei pysty herättämään niillä yleismaailmallista hilpeyttä. Tekstit on kyllä laadittu taiten, mutta sanavalinnat ja tekstien herättämät ajatukset herättävät monin paikoin myötähäpeän tunteita. Tekstien nostattama hämmennys kiteytyy K-kauppiaan pojasta kertovaan kahden biisin saagaan. Näillä eväillä H&M ei kyllä saa plussaa punk-henkisyydestään. Siihen vaaditaan jo selvästi nihilistisempää otetta.
VERIVELI
www.myspace.com/veriveli
Kun bändin nimi on Veriveli ja demon nimi Routamieli, ennakkoaavistusten mukaan demolta pitäisi tulvia synkkämielistä Suomimetallia ahdistuslyriikoilla. Toisin kuitenkin käy. Nivalassa perustettu orkesteri soittaa melodista raskaamman käden rockia, joka ei kaihda täysin popvivahteitakaan. Ennakkokäsitykseen nähden tarjolla on perin kepeää musisointia. Bändin jäsenten ikä vaihtelee 23-40-vuoden välillä, mutta sukupolvien välinen kuilu ei juurikaan kuulu bändin kappaleista. Bändi pyrkii koskettamaan ennen kaikkea melodioillaan, joista toki on poimittavissa hyviä ajatuksia. Veriveli suoristaa mutkia monellakin tapaa ja siksi kokonaisuus jää turhan tasapaksuksi. Kappaleet vaativat selvästi huolellisempaa sovittamista. Rumpali pitää yhtyeen selkärangan suorassa, mutta kielisoittimet välillä eksyvät rytmistä. Bändin laulaja hoitaa hommansa periaatteessa mallikkaasti, mutta hänen äänensä sopisi selvästi paremmin jonkinlaiseen 80-luvun alun punkbändiin, jossa nasaalisoundi laskettiin ennemminkin plussaksi kuin miinukseksi. Veriveljen kappaleiden perusajatukset ovat jokseenkin kohdallaan, mutta muilta osin yhtyeellä on vielä paljon työtä jäljellä.