THORN
Porvoon Thorn soittaa raskaanpuoleista groove metalia. Soiton puolesta Plastic Wings muistuttaa Lamb of Godia, mutta laulun alkaessa alkaa bändin omaperäisyyskin käydä ilmi. Tarkkaan ja brutaaliin riffittelyyn yhdistetään esimerkiksi Clutchiin verrattavaa rockimpaa vokalisointia. Tulos on piristävän uniikkia ja iskevää metallia. Laulajan englannin kielen osaaminen ei taida olla ihan huippuluokkaa, mutta kun kaikki muu toimii täysin moitteettomasti, ei sillä lopulta isompaa väliä ole. Laulu kuulostaa oikein hyvältä, soitto on aivan erinomaista ja soundit ovat tasapainoiset ja ammattimaiset.
facebook.com/Thornbandofficial
ROJU
Roju yhdistelee modernia metallia nu metal revivaliin. Vertauskohtia löytyy niin Cane Hillista, Deftonesista, Kornista, uudemmasta Coal Chamberista kuin Irististäkin. Soundit ovat erinomaiset, soitto pelaa ja parhaimmillaan bändin junttaus kuulostaa todella hyvältä. Toteutus on aika lailla täydellinen, mutta tärkeimmässä, eli biisissä itsessään, on vielä paljon parantamisen varaa. Sävellyksellisesti Calamity on aika alkukantainen ja haparoiva. Mutta kun biisissä muutenkin on niin paljon nu metal -vaikutteita, voisi melodioiden sijaan suosiolla keskittyä enemmän rytmeihin ja dynamiikkaan.
TRAUMA FIELD
Paikallaan junnaavan minuutin mittaisen intron aikana alkaa tuntua, että Five Years on vähän liiankin kuvaava nimi kuuntelukokemukselle. Odotus kuitenkin palkitaan ja lopulta biisistä kuoriutuu varsin hyvä paradiselostmainen melodisen doomin sävellys. Yli kuusiminuuttisena kappale kuitenkin koettelee kantokykyään. Kaikki osiot eivät toimi aivan yhtä hyvin. Esimerkiksi örinälaulu tuntuu vähän ylimääräiseltä. Biisissä on oikein hyviä melodioita ja sointukulkuja, mutta vaatisi joko suoraviivaistamista tai harkitumpaa sovitusta.
MOSKAH
Oulun Moskah soittaa energistä suomenkielistä rockia. Nouse raunioista on napakka kolmen minuutin rytistys, jossa ei ole mitään ylimääräistä, mutta ei mitään erityisen omaperäistäkään… siis ensimmäiseen kahteen minuuttiin. Kun soolon pitäisi lähteä, alkaa kitaristi soittamaan Guns N’ Rosesin Sweet Child O’ Minea, muistaa kuitenkin itsekin nopeasti, että väärä biisi ja menee täysin hämilleen. Mielenkiintoinen ratkaisu kun kyseessä ei kuitenkaan ole liveraita. Valitettavasti se on sitten ainoa biisin tarjoama yllätys. Muilta osin soitto pelaa erinomaisesti ja sounditkin ovat ihan mukiinmenevät.
Soundin Demoefektissä nostetaan joka toinen viikko esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetänä toimii Nuutti Heiskala.
Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä.