ANNI
”Ajatelkaa, jos Norah Jones ja Janelle Monáe tulis meidän kesämökille saunoon”, kysyy Anni demon saatesanoissa. Ajattelen hyvin mielelläni tällaista tilannetta ja olisin kernaasi kärpäsenä katossa. Annin musiikki ei (tietenkään) ole yhtä taidokasta ja sielukasta kuin Jonesin, tai yhtä rohkeaa ja kokeilevaa kuin Monáen, mutta varsin kaunis pianoballadi Sneakers on. Kontrabasso tukee hienosti Annin soul-tyylistä pianonsoittoa. Artistin ääni on miellyttävä, ja hän paneutuu huolella tekstin artikulaatioon. Pientä arkailun makua tulkinnassa silti on, enkä ole varma kuinka sielukasta on laulaa maitokahvista. Kotisivuillaan Anni kertoo suosivansa musiikissaan myös jazz- ja hiphop-vaikutteita. Toivottavasti tästä crossover-ajattelusta saadaan todisteita ensi näytteellä. (SN)
?VERITY
?Verity:a on kehuttu Soundin demopalstalla jo useaan otteeseen. Keikkaa ja fanejankin yhtyeellä tuntuu tilastoista päätellen riittävän. Missä siis pulma, ettei yhtyeestä tiedetä laajemmin? Todennäköisesti siinä, ettei ?Verity:n musiikki tarjoa pikavoittoja levy-yhtiöille. Yhtyeen eeppinen englanninkielinen säveltaide on turhan mittavaa, polveilevaa ja dynaamista radiosoitoon. Lisäksi siitä puuttuu kaikki vonhertzenmainen herutus ja itsekorostus.
?Verity:n modernin progerockin luulisin kelpaavan esimerkiksi Mew’n ja Porcupine Treen ystäville. Siihen vertailu kannattaa jättääkin, sillä yhtyellä on vahva oma identiteetti. Tarjolla on jälleen kaksi ensiluokkaista kappaletta. Rokkaavamman Karnakin rytmis-harmoniset ratkaisut ovat kekseliäitä mutta myös melodista tarttumapintaa riittää. Lord Of The Plowlandsissa on vahvaa sinemaattista kvaliteettia, ja kappaleen lopun jousisovitus on huikean kaunis. (SN)
BURNING WINTER
Pirkanmaalaisryhmällä on pitkä historia, joka ulottuu viime vuosikymmenen alkuun. Välillä on ollut luonnollisesti hiljaisempaa, mutta uutta materiaalia kuunnellessa bändi voi olla tyytyväinen, että intoa taas on löytynyt. Yhtye luotaa aika tarkkaan NWOBHM:n ja saksalaisen voimametallin perinteitä ja myöntää itsekin, että ei tässä olla keksimässä pyörää uudelleen. Mutta soitto on perin norjaa ja sopivasti etukenoista, ettei siitä voi olla pitämättä. Tokihan vaikutteet ovat aika selvät, mutta yhtyeen jäsenten musikaalisuus toimii pelastusrenkaana tarjotessaan runsaasti detaljeja ihmeteltäväksi. Sitä paitsi Burning Winter on tiukka komppania soittaessaan yhdessä, mihin ilmeisesti keikkailu on osaltaan tuonut merkittävää lisäarvoa. Demoasennossa Burning Winterin nykykunto on erinomainen, mutta menestyäkseen bändi kaipaa kokeellisempaa asennetta ja äänimaisemansa laajennusta. Nyt yhtye osoittaa, että siihen on hyvinkin eväitä etenkin, kun bändi osittaa omaavansa myös näkemystä. (MS)
Soundin Demoefektissä nostetaan viikoittain esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetinä toimivat Sami Nissinen (SN) ja metalliin erikoistunut Marko Säynekoski (MS).
Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä.