Kun laulaja Mathias Blad jätti Falconerin kahden levyn jälkeen, bändin tulevaisuus ei näyttänyt kovin valoisalta. Miehistönvaihdoksia tuli enemmänkin ja musiikillinen linja alkoi eksyä alkuperäisestä. Viime vuonna ilmestyneen Grime Vs. Grandeur -levyn jälkeen bändi tajusi itsekin, että kansanmusiikin ja metallin yhdistäminen on se Falconerin oma juttu. Kaiken lisäksi bändi sai puhutuksi Bladin takaisin riveihinsä.
Ja nyt lähteekin ihan eri tavalla. Bladin soinnikas, puhdas eikä niin kovin korkea ääni on pitkästä aikaa kuin hunajaa korville. Myös bändin vireystila on kokonaan toinen kuin muutamalla edellisellä levyllä. Biisien yksinkertaiset rakenteet ja sovitukselliset nokkeluudet sekä sopivasti rouheva soundi rakentavat vahvan pohjan ja riittävän tilan Bladin pehmeälle laululle luoda mielikuvia kirpeistä syystalven illoista pohjoisissa metsiköissä nuotiotulien äärellä.
Toivottavasti bändiä nähdään myös keikoilla, sillä juuri keikat olivat syynä Bladin lähtöön. Häntä kun ei moinen homma pahemmin kiinnostanut. North-windillä on kuitenkin sellaisia kappaleita, että luulisi Bladiakin huvittavan laulaa niitä kansan edessä.